Jees, elikkäs.
Tänään sain taas olla todistamassa Älyn ja Väläyksen (lue: Arthurin ja Maverickin) vailla vertaansa olevaa toimintaa.
Oltiin Walterin kanssa viime valmennuksessa sovittu, että pidetään seuraava nyt keskiviikkona. Sanoin, et hää saa iha itte valita ratsunsa, luotan kuitenki et osaa valita rohkeudelleen sopivan ratsun. Taidoista ei loppujen lopuksi jää kiinni, vielä tässä vaiheessa ainakaan.
Sanotaan, että mun leuka loksahti auki, positiivisessa mielessä, kun Walterilta kilahtaa WhatsAppiin viesti, että Amonilla voisi tulla hyppäämään. Tokihan se passas!
Vaan siinä vaiheessa, kun edellämainitut Äly ja Väläys saapuivat Valkkakentälle jo valmiiksi höyryävän Lohikäärmeprinssin kanssa, rupesin miettimään viestin alkuperää. Ja alkuperähän varmistui katsomalla Walterin reaktio ukon astuessa sinne kentänhiekalle ja vertaamalla sitä kauhukaksikon ilmeisiin.
Vähän katsoin talikonvarsia tuomitsevasti Waltsun silmän välttäessä, mutten sitten sanonut mitään sen kummempaa - vielä.
Walter hienosti nimittäin nieli pelkonsa ja kiipesi superpallo-Amonin kyytiin. Vaan valitettavasti pelko sen verran paistoi läpi ja heijastui ratsastukseen, että ihan rentona ja pitkällä ohjalla ei uskaltanut kulkea.
Kymmenen minuuttia kävelin ratsukon vierellä, ihan vaan varmistamassa, ettei se esikoisteokseni mihkään singahda. Siinä kymmenessä minuutissa Amon rentoutui täysin ja oli ihan vaan käppäilemässä onnellisena, kuski ei niinkään. Kuski uskalsi kuitenkin hengittää ja antaa ohjaa.
Äly ja Väläys menivät hykertelemään aidan laidalle ja mä otin selkäännousujakkaran ja istahdin keskelle toista pääty-ympyrää.
Ja koska kyseessä oli estevalmennus, niin tehtiin tietysti ensin sileellä töitä. Ja harrastettiin myös puomeja ja kavaletteja. Keskityttiin ekana siihen, että saadaan rento ratsuKKO, kuulolla oleva hevonen ja kuski siihen mielentilaan, että nyt tehään töitä eikä cruisailla. Ja mikäpä parempi siihen kuin voltit ja siirtymiset! No eipä mikään, tietäähän sen.
Kun fiilis oli hyvä, jatkettiin niille puomeille. Ensin ravipuomeja laukkavälillä ja sitten nostettiin yksi puomeista kavaletiksi. Siitä hetkeksi kavaletit lisääntyivät niin, että niitä oli pian joka toinen puomeista. Sitten yksi kavaleteista vaihtuikin ristikoksi ja pian meillä oli kiva ristikkojumppis, jossa oli peräkanaa 18 ristikkoa. Amon ihan liekeissä 🔥, Walter aika päinvastoin ilmeestä päätellen. Valkonen ku lakana, kun Amon otti vähän poppaa. Palattiin siis helpompaan tehtävään ja jatkettiin niitä siirtymisiä ja voltteja. Lisättiin myös väistöjä ja avoja. Easy peasy.
Kun ristikot hoituivat ilman mitään ongelmaa, nostettiin ne n. 70cm pystyiksi. Ja lisää jumppaa vaan!
Jumppien jälkeen tehtiin lyhyttä rataa, estekorkeudet välillä 70-90cm.
Pidettiin semihelppona päivä, koska noh... Ratsuvalinta/10. Kysyin vielä, että haluaako Walter kokeilla yhtä yksittäistä isompaa estettä - Ä ja V vastasivat etukäteen ja Waltsu-parka myötäili vaan.
Laitoin siis yhden 120cm pystyn apupuomeilla helpolle tielle, että pääsee kokeilemaan vähän isompaaki.
Ja kun mä sanon, että mun koko elämä välähti mun silmien edessä, en valehtele. Tuli niiiin nostalginen olo, Amon oli ihan ku emänsä v. 2017 Oliverin kanssa. En oo ikinä nähny, että mikään muu eläin sellanen hullunkiilto silmissää tekis niin täysin kaistapäisen ratkasun, että hyppää KOLME METRIÄ ennen estettä ja YLITTÄÄ SEN PUHTAASTI. Eikä Walterkaan tippunu! Winwin.
Summa summarum:
Arttu ja Mave on kiusaajia
Walter ratsasti Lohnariprinssiä tosi hyvin ja hienosti
Amon on selkeästi emänsä poika
Mä meinasin kuolla ylpeyteen, nauruun ja siihen, että jos Walter kertoo tästä Oliverille, se ei oo vaan Arttu ja Mave, jotka saa selkääsä 🤣
-Kite