Miuku
Nouseva tähti
GuH
Posts: 93
|
Post by Miuku on Apr 12, 2020 18:39:13 GMT
|
|
Miuku
Nouseva tähti
GuH
Posts: 93
|
Post by Miuku on Apr 12, 2020 18:39:41 GMT
test
|
|
|
Post by rubymorris on Apr 12, 2020 19:14:53 GMT
Kommentoin tänne testinä
|
|
kiiwi
Uusi kasvo
I think I am allergic to mornings!
Posts: 14
Vuokrahevonen: 'Sup Spectre "Peetu"
|
Post by kiiwi on Jul 20, 2020 18:25:05 GMT
Eriparisilmiä ja jännitystä
-
Octavia istui hetken autossaan, vaikka olikin saanut sen pysäköityä. Hän hengitti syvään tuttua nahan tuoksua ja astui sitten ulos autosta. Kesäinen ilma tulvahti hänen sieraimiinsa ja sen mukana Baffner Estaten eläinten tuoksu. Tilukset avautuivat hänen ympärilleen ja kylpivät auringon kultaisissa säteissä. Octavia suoristeli hermostuneena viimeisen päälle silitettyä sinistä paitaansa ja tarkisti vaaleat housunsa tahrojen varalta. Nainen katseli ympärilleen ja muisti sitten hatarasti Oliverin maininneen, että kannattaisi käväistä ensin tallilla vähän rupattelemassa. Octavia lukitsi viimein valkoisen autonsa ovet ja suuntasi sitten askeleensa kohti tallia.
Octavia kurkisti tallin ovesta ja asteli sitten sisään vielä hieman hämillään uudesta ympäristöstä. Jännitystä rupesi hiljalleen korvaamaan kasvava innostus. Talli oli kotoisa ja hämyisän ilta-auringon paistaessa ikkunoista, näkyi pölyhiukkasia leijumassa sen säteissä. Octavia katseli ympärilleen kiinnostuneena ja yhyttikin pian Oliver Baffnerin satulahuoneesta. Octavia sai Oliverin tapaamisesta lisää puhtia ja varmuutta siihen, että oli oikeassa paikassa. Oliver kertoili Octavian pyynnöstä naiselle lisää tallista ja hiukan myös säännöistä, joita piti noudattaa. Lisäksi Oliver kierrätti hieman Octaviaa tiluksilla ja antoi osviittaa siitä mitä Octavian hommaan Peetun vuokraajana kuului.
Octavian sydän hypähti kevyesti, kun Oliver esitteli jo hoitopaikalle tuodun Peetun. Noin 170 senttinen hevonen käänsi ruskeat korvansa kiinnostuneena höröön ja katsoi heitä ystävällisesti. Valkea harja hohti, kun aurinko loi säteitään sen karvalle. "Hei", Octavia sai sanottua lopulta ja asteli orin luo. Hän ojensi kätensä sen haisteltavaksi ja hymyili leveästi vaaleanpunaisen silkin koskettaessa hänen sormiaan. Pehmeä henkäys ja lempeiden silmien katse riitti Octavialle ja hän oli totaalisen myyty. Peetu oli ilmeisesti juuri sellainen, kuin Oliver olikin hänelle puhelimessa kuvaillut. Ystävällinen kaveri, joka osasi hassutella oikein olan takaa. Oliverilla oli muita hommia, joten hän lähti hoitamaan niitä ja jätti Octavian kahden orin kanssa. Nainen ei haaskannut aikaa, vaan haki Peetun harjat ja alkoi puunata sitä. Octavia vietti Peetun kanssa hyvän tovin pesupaikalla harjaillen sitä ja jutellen hiljaa. Tummat korvat siirtyilivät hänen puheensa suuntaan ja eriparisilmät seurasivat häntä. "Minun täytyy kiittä Oliveria. Meistä voi tulla vielä hyvätkin ystävät, eikö totta?"
-Octavia
|
|
kiiwi
Uusi kasvo
I think I am allergic to mornings!
Posts: 14
Vuokrahevonen: 'Sup Spectre "Peetu"
|
Post by kiiwi on Aug 5, 2020 21:20:56 GMT
Tutustumista
-
Octavia asteli Peetu käsipuolessaan kohti tallia. Nuorehko hevonen mutusteli tyytyväisenä heinänkorsia ja sen suusta pisti esiin timotei. Peetu oli virkeä ja parin ravipätkän jälkeen korvat hörössä. Nappikuulokkeissa oli pauhannut lenkin alussa Bon Jovi, mutta Octavia oli hylännyt Spotifyn kuunnellakseen heräävää luontoa ja Peetun kavioiden kopsetta tien pintaan. Parasta musiikkia, eikö vain! Aamu oli viileä ja nätti. Taivas oli aivan sininen, mutta aurinko viipyi vielä jossain puiden takana. Jopa uuden tallin rakennusmelu oli tällä kertaa kokonaan poissa, sillä sieltä oli viime päivinä kantautunut jos jonkin moista ryskettä ja paukutusta. Octavia oli päättänyt kerrankin tulla käymään vuokrahevosensa luona ennen töitä. Aamuisin tallilla oli melko hiljaista, lukuunottamatta muita aamuvirkkuja ihmisiä. Hän oli viettänyt mukavan puolituntisen tunnelmoimalla maastakäsin Peetun kanssa. Eriparisilmä oli ollut energinen ja aina silloin tällöin näpistänyt kukkasia, sekä ruohoa suuhunsa tienpientareelta. Octavia avasi kotopuolen tallin oven ja vei Peetun pesupaikalle. Octaviasta oli kivempaa laittaa hevonen kuntoon siellä, kuin jos olisi tehnyt sen karsinassa. Nainen puheli hiljakseen Peetulle kaikenlaista ja orin korvat liikuskelivat hänen äänensä suuntaan. Octavia oli jo kerennyt ostaa Peetulle oman harjapussin, jonka hän oli laittanut kaappiinsa talteen. Pussi oli täynnä taivaansinisiä harjoja, kaviokoukku ja kuminauhoja. Octavia oli jopa hetken ajatellut hevoskaupassa ollessaan ostaa nätin riimun, mutta ei silti ollut tarttunut tilaisuuteen. Harjat saisivat nyt kelvata. Tapansa mukaan Octavia otti aikansa Peetun kanssa, jotta hevonen oppisi tuntemaan hänet ja heidän olisi mahdollista muodostaa parempi luottamussuhde. Tämä päivä oli erityinen, sillä Octavia oli viimein monen viikon aktiivisen Baffnerissa pyörimisen jälkeen päättänyt nousta satulaan. Octavia heilautti pitkän, tällä kertaa vaalean ruskean letin selkäänsä tarkistaessaan ratsun kaviot. Peetu näytti nauttivan paijailuista ja Octavian oli vaikeaa malttaa lopettaa. Hän nosti satulan hevosen selkään ja kiristi satulavyön. Peetu kohotti päätään aavistuksen suitset nähdessään, mutta Octavia sai kuitenkin ongelmitta suitset ratsunsa päähän. Vielä kypärä päähän ja hanskat käteen!
Kenttä oli typötyhjä, mutta se sopi Octavialle erittäin hyvin. Hän talutti Peetun keskihalkaisijalle ja laski jalustimet, sekä kiristi satulavyön. Mukaan tarttunut jakkara osoittautui ihan päteväksi apukeinoksi selkään pääsemiseen, sillä suomenpuoliverinen sattui olemaan melkein 180 senttinen. Octaviaa huvitti, sillä Peetu näytti kummastelevan suuresti hänen hyörimistään. Ori olikin osoittautunut melkoisen höpsöksi otukseksi, joka keksi välillä kaikkea hauskaa. Octavia ponnisti Peetun selkään ja yllättyi orin korkeudesta. Peetun mielestä oli varsin tylsää seisoskella keskellä kenttää, eikä olisi millään jaksanut odottaa Octavian jalustinten säätelyä.
”Joo joo senkin hätähousu”, Octavia tuhahti ja maiskautti viimeinkin orin eteenpäin. Peetun askel oli pitkä ja Octavialla meni hetki tottua suuriliikkeisen hevosen askeliin, mutta pian se alkoi tuntua hyvältä. Aluksi Octavia lähinnä opetteli sitä, miten Peetu vastasi parhaiten apuihin. Peetu osoittautui selästä varsin mukavaksi ratsastettavaksi, joskin se yhä oli ori. Pientä testaamista oli tosin havaittavissa, mutta se ei menoa haitannut. Peetun liikkeet olivat kauniit ja niissä oli helppo istua. Aamuinen usva kietoutui tiluksille ja ympäröi kentän, sekä kiemursi ratsukon´ympärille. Koko hetki tuntui maagiselta ja Octavian maailmaan mahtui hetkisen verran vain hän itse ja kirjava hevonen.
|
|
kiiwi
Uusi kasvo
I think I am allergic to mornings!
Posts: 14
Vuokrahevonen: 'Sup Spectre "Peetu"
|
Post by kiiwi on Sept 3, 2020 21:01:58 GMT
Montako sorkkaa? (hei muute osallistun tällä sekä lemmuhärdelliin, että myös 30 aihetta haasteeseen ja sanalla sorkka!)
-
Keskenkaiken terraarion siivoamisen Octavia kuuli heikosti puhelimensa kilahtavan. Tämä ei sinänsä ollut outoa, sillä hänellä oli tapana jutella iltaisin paljonkin ystäviensä kanssa. Tällä kertaa tosin Octavia laski suihkupullon käsistään ja riisui inhottavat kumihanskansa lattialle. Olisi mukava pitää hiukkasen taukoa. Kirjahyllyn alta kurkkasi naisen oma kuningaspyton. Se tykkäsi luikertaa sinne jos oli vapaana asunnossa. Octavia avasi puhelimensa ja hoksasi, että viesti ei ollutkaan Cedarhillin ystäviltä tai muilta. Se olikin Baffnerista Oliverilta. Viesti oli melkoisen pitkä ja käsitteli karanneita lehmiä. Octavia katsoi viestiä epäuskoisena. 50 sarvipäätä? Irti? Tiluksilla?
“Helvetti”, Octavia murahti henkäyksensä alla ja suoritti pikaisesti terraarion pesun loppuun. Luojan kiitos hän olikin jo ollut loppusuoralla. Pikkutäplä(oikeasti se on Kizar), kuten Octa käärmettään kutsui, ei pannut omistajansa kiirettä pahakseen ja antoi ottaa itsensä kiinni kirjahyllyn alta. Käärmyli terraan ja vaatekaapille. Octavia kiskoi ylleen mustan hupparin ja veti jalkaansa vaaleat ratsastushousunsa ja sitaisi siniset hiuksensa kiireesti niin sanotulle kouluratsastajan nutturalle, eli sen päälle mahtuisi kypärä mainiosti. Nainen nappasi tallikassinsa mukaan ja suuntasi ulos asunnostaan portaisiin ja ulos kerrostalon parkkipaikalle. Hän oli saanut kaiken valmiiksi noin 20 minuutissa, mutta Baffner Estateen olisi suurinpiirtein sama matka, vaikka ajaisikin hiukan ylinopeutta.
Matka hujahti ohi nopeasti ja parkkiksella hän lukitsi autonsa, kiirehtien nopeasti tarhojen suuntaan. Oliver oli ilmoittanut kaikille ohjeet ilmeisesti viestissä, sillä se oli sitä muotoa, että Octavia uskoi sen menneen kaikille, jotka pääsisivät suinkin auttamaan jollain tapaa. Peetu tuli vastaan portille ilmeisesti hämmentyneenä ympäristöstä kaikuvista äänistä. Sieltä täältä kuului koneiden ääniä, lehmien mylvintää ja ihmisten huutoja. Jayden oli jyristänyt vihreällä traktorilla vastakkaiseen suuntaan Octavian ajaessa tallille. Vilaukselta hän oli myös nähnyt kunnioitettavan isoa limousin-karjaa. Ilmeisesti koko henkilökunta oli maastossa yhyttämässä niitä. Octavia oli ratsastanut jo jonkin verran Peetulla yksityistunneilla ja tietenkin yksikseen aamuisin aina kuin vain kerkesi ja sai luvan. Ruunikonkirjava ori oli ilmeisen innoissaan päästessään tarhasta.
“Kuuleppa hölmöläinen. Minä tiedän, että sinulla on virtaa, mutta älähän sentään koipiisi kompastu”, Octavia naurahti, kun Peetu nappasi hanskat hänen housujensa takataskusta ja läpsytti niitä ylösalas. Ori oli löytänyt jo paikkansa Octavian sydämestä ja nainen rakasti Peetua sen kaikkine hyvine ja huonoine puolineen-unohtamatta sitä hönöä puolta. Nyt oli kuitenkin kiire auttamaan muita eläinten kanssa, joten Octavia asetti hevosen kiinni ja lähti hakemaan äkkiä varusteita. Octavia sipaisi harjalla Peetun läpi ja kurkkasi kaviot, ettei niissä ollut kiviä tai jaloissa haavaumia. Seuraavaksi satula, suitset ja suojat jalkaan. Peetu saattoi kummastella hiukan Octavian tavallisesti rentoa varustustyyliä, mutta ei se nopeasta tahdista moksiskaan ollut.
Totta puhuen Octavialla ei ollut kokemusta karjan kokoamisesta hevosella, vain jalan koiran kanssa. Kerran tai pari hän oli kokeillut Raidenin innostamana ratsastaa naapurin Olssonin lampaita Feenjalla. Quarter oli harmillisesti myynnissä, mutta vielä Caitlyn ei ollut suostunut myymään sitä mihinkään. Peetu oli eri asia. Octavia ei ollut varma mitä 8-vuotias hevonen osasi. Toisaalta se oli kasvanut Baffnerissa ja täällä oli Octavian mielestä ollut aina lehmiä tai muita eläimiä. Nainen asetti kypärän päähänsä ja kalasteli hanskat lattialta, johon Peetu oli ne tiputtanut kuolainten yhteydessä. Ulkona Octavia etsi itselleen penkin, sillä Peetu oli sen verran korkea, ettei hän olisi päässyt sen selkään ihan noin vain. Octavian onneksi Oliver ravasi melkein saman tien Lucasin pihan suunnasta Bennyllä. Mies selvitti nopeasti hiukan tilannetta ja kertoi mitä piti tehdä. Ilmeisesti paikalla oli muitakin tallilaisia ja varsinkin vuokraajia. Octavia suuntasi Peetun Oliverin perään, sillä Marc oli juuri soittanut tälle. Ilmeisesti hän oli pysäyttänyt yhdeksän otusta Reubenin kanssa juuri ja juuri ennen tietä.
Ilta meni nautoja pyydystäessä kokonaan. He viipyivät pitkälle alkuyöhön, jolloin viimeinenkin sarvipää oli saatu kiinni. Octavia huokaisi helpostuksesta, kun Lucas painoi portin viimein kiinni viimeisen hännän jälkeen. Loviisa ilmaantui kutsumaan koko poppoon kahvioon juomaan ja syömään. Tilusten yksi uusista asukkaista, pk collie Antares pyöri antaumuksella vanhemman naisen jaloissa, kun tämä suuntasi kohti maneesia jupisten jotain nykynuorten hullutuksista. Hämärtyvä ilta oli paljastanut ne ensimmäiset tähdet korkealla taivaalla. Ja ne valaisivat yhdessä pihan lämpimien valojen kanssa porukan toimia, kun he riisuivat ratsut ja veivät ne syömään.
|
|
kiiwi
Uusi kasvo
I think I am allergic to mornings!
Posts: 14
Vuokrahevonen: 'Sup Spectre "Peetu"
|
Post by kiiwi on Sept 9, 2020 20:13:48 GMT
Jos nyt kuitenkin katsot uudestaan, siellä on pieniä sinisiä miehiä!
//Osallistuminen smurffimaastoon hehee oli multa hyvä idea ja lisäks tietenkin 30 aihetta ja sana onpi tällä kertaa klovni! Lisäksi remontista mainintaa tässä, sekä aikaisemmissa tarinoissa!//
-
Koko Baffner Estate kuhisi ratsastajia, hevosia ja tilan irti olevia eläimiä. Innostunut puheensorina kantautui sekä pihalta, että tallista. Hevosten omistajia ja vakioratsastajia hyöri hevostensa ympärillä. Lucas rämpytteli kitarallaan satulahuoneessa, kun Octavia asteli sinne hymy kasvoillaan hakemaan Peetun kamoja omalta paikaltaan. Hän tervehti miestä ja sai vastauksesi punatukan tavanomaisen leveän hymyn, joka olisi varmaan kelvannut hammastahnamainokseen. Octavia nappasi satulan ja suitset paikoiltaan ja asteli takaisin pesupaikalle, jonka hän oli valloittanut Peetun kanssa. Hevosella oli sykeröt ja Octavia oli pujottanut harjaan sinisiä samettinauhoja, sekä sitonut sykeröt samaisella nauhalla kiinni rusetin avulla. Hännässä oli myös pala sinistä nauhaa, mutta myös valkoista. Se tosin ei niin hyvin näkynyt orin valkeiden jouhien seasta. Oli mukava tavata viimein niin paljon porukkaa samaan aikaan ja tutustua edes hiukkasen uusiin ihmisiin. Oliver käppäili käytävää pitkin ja toi Octavialle purkin sinostä kaviomaalia, jonka hän oli varannut tietenkin heti mahdollisuuden tullen itselleen. Olihan heidän tietenkin pukeuduttava asianmukaisesti!
Octavia oli jopa törsännyt siniseen satulahuopaan, johon hän oli teettänyt smurffin pärstän molemmille puolille kulmaukseen, sekä tekstin joka julisti: Baffnerin Tallismurffit. Lisäksi hän oli etsiskellyt käsiinsä smurffilakin heille molemmille.
Kieranin ja Oliverin oli siis tarkoitus kierrättää heitä ahkeria(köh) ratsastajia noin kolmisen tuntia ympäri tiluksia ja heillä oli jopa mahdollisuus uida matkan varrella. Iloinen tunnelma ja puheensorina jatkui, kun porukka kokoontui yhdessä tallipihalle ja nousi ratsaille. Oliver kertasi säännöt vielä kertaalleen ja muistutteli turvaväleistä sun muista. Viimeinkin pitkä hevosjono luikerteli remonttipihan suuntaan ja sen ohitse pellon suuntaan. Peetulla oli taas hankaluuksia katsella mihin kavionsa asetti ja sitä kiinnostikin enemmän rakennuksilta kuuluva pauke ja koneiden ääni. Oliver johdatti porukkaa edestä käsin Hessulla, määräten tahtia. Baffner Estaten työntekijöitä oli myös mukana pitämässä porukkaa silmällä ja ihan muuten vain viettämässä laatuaikaa risukossa.
Eivätkös kaikki ole joskus kuuleet puhuttavan pienistä vihreistä miehistä? Sen verran paljon, että luulisi senkin porukan olevan jo melko julkkiksia. Toisaalta se väri saattaa olla urbaanilegendaa, sinisiä ne oli kun viimeksi niitä nähtiin. Tai ainakin Baffner Estatessa.
Pellolla hevosten askel piteni ja muutama yrittikin rynniä eteenpäin ravia ja lyhyttä laukkaa. Hevoset kuitenkin pysyivät hallinassa ilman sen kummempia kommervenkkejä. Pellolla otettiin pikkupätkä ravia ja Peetu puhalsi innoissaan, kun edellä askeltava Bunny nosti kierroksia. Se tosin taisi pettyä, kun Octavia ei antanutkaan laukka-apuja.
Päivä oli kaunis, juuri täydellinen hassulle vaellukselle ja laatuajalle hyvän porukan kesken. Juttua ja läppää riitti aina Lucasin metsän läpi rannalle, jossa sai uittaa hevosia halutessaan. Tietenkin sitä oli pakko kokeilla kastumisen uhallakin. Peetu jännitti jostain syystä vettä aluksi, eikä mennyt millään eteenpäin. Lopulta se hypähti hieman sivulle, kun joku molsakhti suoraan rantaveteen hevosensa selästä. Tauko teki kaikille hyvää ja pikaisen kuivattelun jälkeen matka jatkuikin rannalta metsäpätkälle. Sieltä löytyikin monta hyvää paikkaa laukalle ja niinpä halukkaat saivat kiitää naulaspolulla ratsuineen aina tietyn pätkän. Suurin osa reilun tunnin mittaisesta pätkästä mentiin Oliverin tai Kieranin johdolla ties missä mutkitellen ja seialten välillä polulla ja välillä varvikossa. Parasta oli, kun koko sakki pääsi metsästä maastoradalle ja tietenkin sitä piti kisata Suursmuffin tittelistä. Kaoottisen laukkaamisen jälkeen voittaja kruunattiin Papaksi ja siitä suunnattiin sitten tallia kohti melko väsyneellä, mutta iloisella porukalla kahville ja Loviisan herkkujen ääreen!
|
|
kiiwi
Uusi kasvo
I think I am allergic to mornings!
Posts: 14
Vuokrahevonen: 'Sup Spectre "Peetu"
|
Post by kiiwi on Sept 29, 2020 21:52:32 GMT
Play date
//Osallistun myös 30 aihetta haasteeseen sanalla hampurilainen.//
Koko syksy oli ollut melkoisen perinteinen ainakin sään kohdalla. Satoi ja oli hyvin viileää, melkein pakkasta aamuisin. Kuitenkin sää oli alkanut taas lämmetä, minkä Octavia tahtoi tietenkin käyttää hyväkseen. Octavia ajoi tallille McDonaldsin autoluukun kautta ja nappasi mukaansa aterian ja pirtelön, ennen kuin suuntasi autonsa kohti Baffner Estatea. Aamupäivä oli aurinkoinen ja sininen taivas pilkehti puiden lomitse metsätiellä kohti tallia. Baffner Estate oli jo tullut tutuksi Octavialle ja nainen viihtyi siellä hyvin. Sinitukka oli houkutellut ystäväänsä Raideniakin tulemaan joskus mukaansa, mutta toistaiseksi mies oli pysytellyt tiiviisti uuden tammansa kanssa Cedarhillissä. Octavia pysäköi tutulle paikalle parkkipaikalle ja nousi autosta ottaen ruokapussinsa mukaan. Tänään olisi luvassa vain Peetun hemmottelua ja pieni piknik mahdollisesti. Nainen oli lopen uupunut viime viikon töistä ja tarvitsi kipeästi piristystä.
Octavia kävi laittamassa pesupaikan taas kuntoon heitä varten ja lähti sitten hakemaan Peetua kuulokkeet korvissaan. Syksyn kunniaksi kuulokkeissa pauhasi jonkun tekemä mahtava halloween- soittolista. Ruunikonkirjava hevonen hörisi ja ravasi tarhan toiselta puolelta vastaan, valkea häntä ja harja pikemminkin ruskeina kuin puhtaanvalkoisina. Eriparisilmät katsoivat uteliaana Octaviaa, kun nainen tervehti sitä ja nappasi kiinni saman tien aidan viereltä.
“Meillä on kuules hauska päivä tiedossa kamu”, Octavia naurahti ja lähti taluttamaan oria kohti tallia. Peetu tepasteli kohtuullisen kuuliaisesti perässä sen kummempia kommervenkkejä yrittämättä ja pian se olikin jo kiinni pesupaikalla. Octavia aloitti Peetun harjasta, sillä se oli kaikista kamalin. Ei kannattaisi pestä sen jouhia, sillä kuivuneen mudan saisi kyllä pois harjaamalla.
Aamupäivä kului mukavasti tallilla Peetua hemmotellen. Pian ori näyttikin jo hevoselta ja Octavia oli siihen ihan tyytyväinen. Nainen napsautti hevosen riimunarun hänen ostamaansa sinisiin päitsiin ja nappasi kassin satulahuoneen ovenpielestä mukaansa. Nyt oli lounasaika heille molemmille!
|
|
kiiwi
Uusi kasvo
I think I am allergic to mornings!
Posts: 14
Vuokrahevonen: 'Sup Spectre "Peetu"
|
Post by kiiwi on Jan 16, 2021 19:52:02 GMT
Sinitukka ja pörrösukkia
Kirpeä tuuli pöllytti lunta ympäriinsä ja sai hienoiset lumihaituvat tanssimaan osittain jäisellä ttiellä. Koko metsä tuntui olevan hiljaisuuden tyyssija, lumen ja kuuran painaessa puista kauniita holveja varjostamaan tietä. Aina auringon osuessa niihin puut kimmelsivät tuhansien timanttien tavoin ja saivat katsojan häikäistymään. Nyt oli kuitekin aamuhämärä ja vaikka aurinko olikin kivunnut jo muutamana päivänä taivaalle pariksi tunniksi ja laskeutunut takaisin, pysyi talven vankka sininen kylmyys tiukasti paikoillaan. Kevääseen oli vielä pitkä matka. Taivas oli värjäytynyt kauniilla pastellisävyillä ja pieni valokaistale horisontissa enteili taas aurinkoista päivää Baffner Estatessa.
Octavia oli kylmissään ja hytisi kevyesti ajaessaan tallille tietä pitkin. Valkeat pörrökäsineet eivät oikein pelanneet kunnolla ohjauspyörän kanssa ja välillä hänen kohmeiset sormensa lipsuivat ratista. Hänen autonsa lämmitys oli reistaillut jo jonkin aikaa, mikä sai naisen hermot kireälle. Octavia oli joutunut ottamaan hieman taukoa talleilusta töiden ja muiden henkilökohtaisten sotkujen vuoksi, mikä varsinaisesti ei parantanut mielialaa. Hänen onnekseen Meridia oli suostunut auttamaan Peetun kanssa, vaikka suloisella naisella oli omatkin ratsunsa huolehdittavanaan. Itseasiassa uusi tulokas oli kovaa vauhtia ystävystynyt hänen kanssaan ja Octavia odotti suuresti uutta rauhallista - tai ei niin rauhallista- aamua hevosten parissa. Peetu, Rio ja Reyna osasivat laittaa melkoisen sirkuksen pystyyn halutessaan. Mukaan pakkaan saattoi hyvin laskea mukaan myös Baffner Estaten toisen omistajan Oliverin ja hänen hevosensa. Kolmikko viihtyi hyvinkin yhdessä ja sai Octavian odottamaan talleilua aina suurella innolla. Lisäksi oli tietenkin Peetu. Hänen eriparisilmäinen hassuttelijansa, joka jaksoi aina olla innoissaan hänet nähdessään ja tarjoutua vapaaehtoiseksi kuuntelemaan juttuja kaikesta mahdollisesta. Octavia kipristi varpaitaan ratsastussappaissaan ja huokaisi helpotuksesta nähdessään tilusten avautuvan pikkuhiljaa hänen katseensa alle.
Meridia hoksasi tutun sinihiuksisen hahmon parkkipaikalla ja nosti maasta oman tippuneen lapasensa. Se oli hieman kulunut ja siinä oli pupujen hampaiden jälkiä. Octavia aina papatti hänelle uusista lapasista, mutta Meridia ei ottanut kuuleviin korviinsa. Hänelle riitti varsin hyvin yhdet toimivat käsineet. Aamu oli kylmä, ja hento nainen uskoi päivän olevan vieläkin kylmempi. Octavia suuntasi askeleensa hänen luokseen autoltaan ja huiskutti jo kaukaa. Meridiaa hymyilytti ja hän astahti pari askelta kohti uutta ystäväänsä. Octavian siniset pitkät hiukset ryöppysivät hänen kasvoilleen kun he halasivat pikaisesti. Sinitukka oli jo aloittanu vuodatuksensa lemmikkikäärmeensä aamuisesta töppäilystä ja siitä, että hänen koko kahvikaappinsa oli ammottanut tyhjyyttään naisen veljen käytyä yökyläilemässä.
“Luulisin, että Oliver keittelee meille kahvit kun käydään ensin kiskomassa se töistä pitämään taukoa”, Meridia huomautti ja virnisti.
“Totta ja nyt sinä ja minä menemme hakemaan hevosia. Minä tarvitsen niin paljon pitkää maastoreissua!” Octavia totesi ja veti Meridian mukanaan kohti tarhoja.
“Ai vaikka sinun varpaasi ovat taas ihan umpijäässä?” Meridia kysyi tahallisen laskelmoivasti ja tirskahti.
“Eivät ne niin jäässä olleet. No okei ehkä hieman, mutta ei mitään mikä ei parane lämpöisillä sukilla”, Octavia naurahti muistolle ja kiitti hiljaisesti ties ketä siitä, että oli viimein löytänyt kunnolliset talviratsastussukat tällaisia tappokelejä varten. He erosivat hetkiseksi hevosia pyydystäessään ja Octavia suuntasi Peetun luo pari kuivaa leivänkannikkaa mukanaan. Hevonen hörähti kevyesti ja lähti astelemaan portille vastaan. Octaviaa nauratti, kun orin loimi repsotti hieman. Ilmeisesti se oli itse piehtaroinut tai kihnuttanut sitä johonkin. Octavia tarjosi sille leivän sen jälkeen kun oli napannut orin kiinni ja taiteli ison ratsastuskassinsa kanssa hevosen ulos aitauksestaan.
Tallin lämpö oli tervetullutta pakkasen näykkimää ihoa vasten, kun sinitukka talutti vuokrahevosensa talliin ja sulki oven sen perässä, jotta lämpö ei karkaisi samantien harakoille. Peetulla oli ilmeisesti virtaa, sillä ori oli jatkuvasti hyörimässä johonkin suuntaan ja Octa sai katsoa tarkkaan ettei jäänyt ison herran jalkoihin.
“Oleppas kunnolla senkin possu”, nainen puuskahti ja kiinnitti hevosen pesupaikan ketjuihin, jotta hän saattoi laittaa sen valmiiksi maastoretkeä varten. Ruunikonkirjava suomenpuoliverinen höristi silkkisiä korviaan ovea kohti ja pian ulkoa saapuikin Meridia Reyna käsipuolessaan. Kuvankaunis tamma hörisi Peetulle ja sai sen jännittymään hieman.
Kaksikko alkoi harjailla ratsujaan jutellen samalla kuulumisiaan kuluneelta viikolta. He eivät olleet nähneet Octavian kiireiden vuoksi ja nyt oli paljon keskusteltavaa. Octavia muisti myös huomauttaa kevyesti Meridian asuvalinnasta, joka oli tällä kertaa pinkki Baby Joda- huppari. Meridia vihasi vaatteissaan pinkkiä, mikä joskus huvitti Octaviaa. Meridia sattui nimittäin olemaan suoranainen oppikirjaesimerkki söpöstä ihmisestä. Naiset saivat hevosensa valmiiksi ja Meridia käväisi vaihtamassa vielä lämpimämpää päälleen, ennen kuin he suuntasivat ulos aamun kirpeyteen.
Peetu oli taas oma meneväinen itsenä ja koetteli hyvin Octavian kärsivällisyyttä ylimääräisten höpsötystensä kanssa. Nainen ratsasti Meridian ja Reynan edellä. Reyna oli suhteellisen tasainen hevonen ja kulki nätisti Meridian alla, kun Peetu taas oli hiukan liian kiinnostunut kaikesta hassusta ympäristössään. Alkukankeuden jälkeen heillä alkoi sujua ja ystävykset saattoivat ratsastaa vierekkäin ja jatkaa juttujaan. Aurinko kipusi varkain taivaalle ja valaisi metsässä ratsastajat kirkkaasti.
|
|