Miuku
Nouseva tähti
GuH
Posts: 93
|
Post by Miuku on Dec 9, 2021 16:41:11 GMT
CREDELLO'S FALLING SMILE Hollanninpuoliveritamma Vaaleanrautiaankirjava 162cm
|
|
Sabina
Newbie
Posts: 4
Vuokrahevonen: Modji
|
Post by Sabina on Dec 9, 2021 17:44:33 GMT
HYMYÄ LÖYTÄMÄSSÄ 9.12.2021
Credello's Falling Smile, tuo nuori, kirjava tamma sai minut taas vuoden tauon jälkeen alkamaan hevosen vuokraajaksi uudestaan. Kun katselin Baffnerin tarjontaa vuokrahevosista, sain kiertää melko monta sielua läpi, ennen kuin löysin tämän pienen hollantilaisen. En koskaan ole piitannut puoliverisistä, mutta jostain syystä tämä sai minut puolelleen. Kerrottuani vuokrahevostoiveestani sillä ei ollut vielä lempinimeä, joten sain kun sainkin mahdollisuuden vaikuttaa siihen. Mieleeni juolahti heti sen koko nimestä lainattu sana “hymy”, mutta ajattelin sen olevan liian tavanomainen. Päätin sitten tuoda Baffneriin hieman saamelaisuutta ja nimetä tamman Modjiksi, mikä tarkoittaa siis hymyä pohjoissaameksi. Mikään nimi ei voisi kuvailla tätä iloista sielua paremmin.
Koska Modji on vielä kovin nuori, vain 2-vuotias, ei sillä voi vielä ratsastaa. Se ei oikeastaan haittaa minua ollenkaan, koska maastakäsittely on mielestäni kymmenen kertaa ratsastamista antoisampaa. Pidän kuitenkin myös ratsastuksesta, mutta maasta käsin hevoseen saa luotua aivan erilaisen, vahvemman yhteyden. Katselin Modjia, kun se seikkaili laitumella Zippon ja Salamin kanssa. Katselin, kuinka nuoremmat Modji ja Salami härnäsivät vanhempaa Zippoa. Zippo moneen otteeseen varoitteli nuoria tulevasta luimivilla korvillaan ja takapään näyttämisellä, mutta ei se tällä vielä saanut kakaroita kannoiltaan. Ei mennyt kauaakaan, ennen kuin Zippo laukaisi päin pienempiään takajaloillaan, mutta todennäköisesti tarkoituksella jätti osumatta. Tämä uhkaus sai viimein nuorukaiset luovuttamaan, minkä jälkeen Modji tulikin portille tervehtimään ihmisiä, eli minua ja Oliveria, joka oli tutustuttamassa minua tallin hevosiin. Salami tuli myös Modjin perässä, mutta meni ihmisten tervehtimisen sijaan juomaan. Zippo jäi aloilleen nauttimaan omista oloistaan hetkeksi.
Tervehdin Modjia työntämällä käteni portin välistä ja annoin sen haistaa sitä. Vein käteni kuitenkin pian pois, ennen kuin Modji kerkeäisi kyllästyä siihen, jotta se pysyisi uteliaana minua kohtaan. Oliver ehdotti, että voisin mennä kentälle tekemään Modjin kanssa jotain, jos haluaisin. Mietin hetken, ja totesin, että mitäpä hävittävääkään siinä olisi. Oliver ojensi minulle Modjin riimun, joten pujahdin aidan ali pukemaan riimua Modjin päähän. Olin juuri aikeissani vetää riimun korvien yli, kun Modji otti muutaman askeleen taaksepäin. Pidin riimua paikoillaan ja vein sen pois Modjin päästä, kun se oli pysähtynyt. Yritin uudelleen, mutta Modjia ei vieläkään olisi kiinnostanut riimun pukeminen. Toistin saman, ja kolmannella kerralla Modji oli jo aivan sujut riimun kanssa. Oliver auttoi minua portin kanssa, minkä jälkeen hän johdatti meidät kentälle.
Modji käveli reippaasti vierelläni koko matkan ja kerkesi jo säikähtääkin jotakin ääntä kaksi kertaa. Ei onneksi kovin kummasti, vähän vain täytyi hypähtää sivuun, mutta onneksi poispäin minusta. Kun tulimme kentälle, kävelin Modjin kanssa ensin hetken aikaa kenttään tutustuen. Melko pian päästin sen kuitenkin vapaaksi, irrotin vain riimunnarun riimusta ja samantien Modji ampaisi tallin puoleiselle sivulle ihmettelemään pihalla kulkevia ihmisiä, hevosia ja muita eläimiä. Itse seisoskelin vain kentän keskellä, onneksi ei ollut kovin paljoa pakkasta. Kun Modji oli ihmetellyt tarpeeksi, se kiidätti suoraan toiselle puolelle kenttää ja sieltä taas kääntyi ympäri ja lähti pukkilaukkaa ympäri kenttää. Ajatuksissani otin puhelimen käteeni ja yritin ottaa kuvaa tästä riemusta, mutta heti, kun tämän tein, Modji pysähtyi. Se pysähtyi ehkä kymmenen metrin päähän ja tuijotti suoraan minua silmiin ja tuntui kuin se olisi sanonut: “Etkö aiokaan olla minun kanssa?”
Katsoin Modjia takaisin ja ujutin puhelimen takaisin taskuuni ja mietin mielessäni, miten tyhmää tuo oli. Huomasin siis välittömästi, miten herkkä Modji on läsnäololle. Kävelin Modjin luo, mutta kun olin aivan sen lähellä, se taas ampaisi laukkaan. Naurahdin ja seurasin sitä katseellani. Modji kuitenkin pysähtyi taas pian tuijottamaan minua, mutta sen jälkeen se ravasi ohitseni. Lähdin seuraamaan sitä kävellen. Samalla kun Modji laukkasi ympäri kenttää, yritin pysyä samassa tahdissa tehden pienempää ympyrää kävellen. Nyt Modji jaksoi nelistää monta kierrosta ja aina kun se vaihtoi suuntaa, minäkin vaihdoin. Päätin kokeilla, mitä tapahtuisi, jos minä vuorostaan vaihtaisin suuntaa ensin. Käännyin kävelemään pientä ympyrääni toiseen suuntaan ja Modji epäilemättä kääntyi samaan suuntaan. Pysähdyin, ja niin pysähtyi Modjikin. Liikuin, ja niin liikkui Modjikin. Oliver tuli takaisin kentälle tarkastamaan, miten meillä menee. Hän seisoi hiljaa kentän laidalla ja katseli meidän touhuja hetken, minkä jälkeen hän tokaisi: “Kumpi tässä johtaa kumpaa?”
“Hmm, ei kumpikaan, me mennään yhdessä”, vastasin. Sillä välin, kun olin kääntynyt katsomaan Oliveria ja vastaamaan hänen leikkimieliseen kysymykseensä, Modji oli kävellyt taakseni. Kun käännyin taas sitä päin, se yritti saada minua taas liikkeelle kiihdyttämällä täyteen laukkaan. Oltiin kuitenkin juostu siinä jo tovi, joten pyysi Modjia tulemaan takaisin keskelle. Modji pysähtyi kauemmas, tuijotti hetken, ja käveli hitaasti luokseni. Vilkaisin Oliveria, mutta hän oli jo kadonnut. Katsoin takaisin kohti Modjia ja silitin sen otsaa hymyillen.
|
|
Sabina
Newbie
Posts: 4
Vuokrahevonen: Modji
|
Post by Sabina on Mar 26, 2022 19:38:25 GMT
OPTINEN ILLUUSIO 27.2.2022
Tulin Modjin kanssa suoraan tarhasta pikkukentälle, joka tosin oli jäänyt edellisen päivän lumimyräkän jälkeen auraamatta. Kahlasimme hetken lähes polviin ylettävässä hangessa ja tutkimme koko kentän jokaisen kohdan pysähdellen ja nuuhkien eri paikoissa. Modji oli melko energisellä tuulella ja katseli korvat hörössä joka puolelle etsien jotakin kytättävää tai ihmeteltävää. Pihassa oli kuitenkin melko rauhallista, vaikka muutamia hevosia ja tallilaisia pihan poikki välillä kulkikin. Valkkapuolella olikin sitten hieman enemmän porukkaa.
Olimme kävelleet hetken kentällä peräkkäin, ja koska Modjilla oli virtaa vaikka koko maailmalle jaettavaksi, päätin päästää sen hetkeksi irti. Otin siltä riimun pois päästä ja heti, kun se oli irti, se lähti täyttä laukkaa kentän toiseen päähän. Modji ei kuitenkaan kauaa jaksanut yksin riehua, joten pian se tuli takaisin minun luokseni ja työnsi pään syliini rapsutettavaksi. Silitin sen talvikarvan suojaamia poskia ja huurteen peittämää turpaa. Rapsutin sitä myös korvien takaa, mistä se näytti nauttivan erityisen paljon. Puin riimun takaisin Modjin päähän ja tein muutamat pään taivutukset sivulle rentoutta etsien. Modji kuitenkin vastasi taivutuksiin melko huonosti, mikä ei ollut ihmekään, sillä eihän sille niitä ole opetettu. Päätin sitten harjoitella ensin hetken huomiota niin, että aina kun Modjin huomio herpaantui minusta, astuin muutaman askeleen pois päin, jotta se kiinnittäisi huomionsa minuun. Modji tuntui olevan melko kiinnostunut tästä ja yrittikin aina seurata syliin saakka. En kuitenkaan halunnut, että sen isona hevosena ajattelevan voivansa tulla ihmisen syliin, joten korjasin sitä pyytämällä aina pari askelta taaksepäin. Päätin kokeilla sitten pääntaivutuksia uudelleen, ja nyt ne sujuivatkin jo hieman paremmin.
Asetuin maahan makaamaan ja laitoin takin alleni, jotta minun vaatteet eivät kastuisi. Modji kävi nuuhkaisemassa minua muutaman kerran, mutta käveli sitten portille. Olin makoillut hetken, kun puhelimeni piippasi. Tallilla minulla on se yleensä äänettömällä, mutta tallilaisten Instagram-ryhmässä pidän aina äänet päällä tallilla ollessani, varmuuden vuoksi. Ja nyt se oli tarpeenkin. Oliverilta oli tullut 9 sekunnin pituinen ääniviesti: ”Jooh, noniin, eli nyt tarvittaisiin kaikki mahdolliset apukädet tallille pitämään vieraat eläimet kurissa ja saada omat hevoset vuokratalliin turvaan, kunnes seeprat ja aasit on saatu tiluksilta pois…” Ihmettelin hetken, mistähän tässä voisi olla kyse, kunnes katsoin valkkamaneesin suuntaan ja näin monet muut myös kuuntelemassa kyseistä ääniviestiä ja etsien silmillään muita ihmisiä, joilta kysyä, olisiko heillä tarkempaa tietoa asiasta. Kävelin portille Modjin riimu ja naru kainalossa ja kerroin Modjille ohi mennessäni tulevani pian takaisin. Modji jäi portille tuijottamaan ulkomaailman menoja. Riensin valkkatallin ovelle, missä Marc oli seisoskelemassa Markon kanssa.
“Ota sinä tää, Sabina. Jamesilla varmaan kestää vielä ja sinä nyt varmasti osaat paremmin pyydystää aaseja hevosen selästä kuin mä.” “Okei, hyvä idea”, naurahdin ja ujutin Markon ohjat tämän kaulalle. “James jätti tuohon oman kypäränsä, ota se”, Marc sanoi samalla ojentaen käteeni maasta poimimansa mustan kypärän.
Laitoin kypärän päähän ja talutin Markon seinän vieressä olevalle jakkaralle ja hyppäsin selkään. Jalustimet olivat laittoman pitkät ja koska minulla ei ollut aikaa lyhentää niitä, heitin ne vain kaulan yli vastakkaisille puolille; näin se häiritsisivät vähemmän. Pyysin Markoa ravaamaan laitumelle, missä oli meneillään kaaos. Siellä oli viisi muuta karannutta hevoseläintä, tarkemmin ottaen aaseja ja pari seepraa, sekä viisi tallin omaa hevosta. Pian näin myös pari muuta ratsukkoa rientämässä paikalle. Oliver oli yllättänyt paikalle jo aikaisemmin Terin kanssa ja yritti erottaa aaseja ja seeproja hevosista. Liityin Oliverin ja Kieranin seuraan.
Marko oli selvästi hieman hämillään tästä meiningistä, mutta kuunteli kuitenkin hyvin ja lähestyi hevoseläimiä rohkeasti hälinästä huolimatta. Kaikki tallin omat hevosen laukkasivat yhtenä laumana hiestä märkinä ja karkulaiset juoksivat perässä. Saimme karkulaiset erotettua pian hevoslaumasta ja ajettua ne laitumen eteläiseen nurkkaan. Aasit ja seeprat olivat kuitenkin edelleen melko vauhkoina ja yrittivät päästä hevosista tehtyjen seinien välistä takaisin hevosten kimppuun. Yksi aasi kipitti kuitenkin hieman muita taaempana, joten iskin silmäni siihen. Mietin strategiaani hetken, minkä jälkeen sidoin narun pikaisesti silmukalle ja pyysin Markoa lähestymään laumaa. En ole koskaan lassonnut ennen, mutta suopungin heittäminen on onneksi hyvinkin tuttua. Naru kuitenkin käyttäytyy hieman erilailla kuin suopunki ja on paljon lyhyempikin, mutta pistin kaikki taitoni likoon ja tähtäsin kohti tätä pientä, ruskeaa aasia. En saanut silmukkaa menemään toista korvaa pidemmälle, joten yritin uudelleen. En onnistunut vieläkään. Kolmannella yrityksellä pääsin niin lähelle, että olin todella lähellä onnistumista, mutta Marko ja aasi eivät juuri arvostaneetkaan toisiaan, mikä johti pieneen potkuotteluun. Aasi pukitti kohti Markoa, mihin Marko vastasi kääntämällä peränsä aasia kohti ja laukaisemalla takajaloillaan. Aasi kuitenkin väisti, eikä ottanut osumaa ollenkaan. Käänsin Markon pikaisesti takaisin kohti aasia, kun tämä olisi vielä paikoillaan ja ujutin silmukan äkkiä kaulan ympäri. Hyppäsin alas Markon selästä ja kävin pukemassa riimun aasin päähän.
Kun olin sitomassa omaa aasiani kiinni laitumen aitaan, oli myös Lucas onnistunut lassoamaan yhden. Mutta juuri kun menin takaisin Markon selkään, limbosivat nämä kaksi seepraa aasiori mukanaan laitumen aidan ali. Kolmikko riensi kohti tallipihaa ja Kieran, Oliver ja me muut apulaiset lähdimme näiden perään. Tarhojen ohi laukatessamme nappasin aidantolpasta roikkuvan riimun ja narun avukseni. Kuulin Kieranin huutavan jotain, mutta tuuli vei sanat mennessään, joten en kuullut mitä hän sanoi. Päätin vain seurata kaikkia muita ja yrittää olla mahdollisimman hyödyllinen. Kieran kaarsi kaviolauman oikealle puolelle ja Oliver vasemmalle puolelle. Itse jäin muiden kanssa näiden väliin varmistamaan, ettei yksikään kavioikas karkaa välistä. Ajoimme kolmikkoa kentän sisään, mutta seeprat olivat sen verran paniikissa, etteivät tienneet mihin suuntaan ajautua. Ne yrittivät livahtaa kaikista mahdollisista väleistä, mutta eivät onnistuneet tässä. Lopulta ne saatiin menemään kentän portista. Huomasin kuitenkin pian, että Modji oli siellä myös. Se oli aivan paniikissa, kauimmaiseen nurkkaan jähmettyneenä. Hyppäsin alas Markon selästä ja sidoin sen kentän ulkopuolelle aitaan kiinni. Karkulaiset eivät onneksi uskaltaneet lähestyä Modjia, joten pääsin hakemaan sen rauhassa. Modji ei olisi uskaltanut poistua kentältä, koska aasi ja seeprat olivat aivan liian lähellä porttia. Aina kun yritin saada sitä tulemaan, se kasvatti juuret maahan ja pisti vastaan. Sain pyytää Modjia ainakin vartin verran, ennen kuin se suostui ottamaan kolmea askelta enempää. Yritin kertoa sille, ettei sillä ole mitään hätää, eivätkä nämä kummallisen näköiset optiset illuusiot sitä pure. Modji ei kuitenkaan ollut kovin vakuuttunut. Pian onneksi muistin jättäneeni pienen leivän käntyn taskuuni, minkä avulla sain kun sainkin Modjin kiinnostumaan seuraamisesta. Modji ei sitten tietenkään ollutkaan ainut, joka leivästä kiinnostui, joten jouduimme toimimaan nopeasti, että saisimme ainoastaan Modjin ulos kentältä. Nopealiikkeiset ihmiset ja tätä pientä hevosriepua seuraavat sirkuseläimet saivat Modjin hätääntymään. Se hyppäsi valtavan loikan tullessaan portista läpi, mikä toisaalta helpotti tehtävää. Kävin pikaisesti viemässä puuskuttavan Modjin omaan karsinaansa ja palasin takaisin seeprojen ja aasien luo.
Karkurit oli saatu nyt kiinni ja kaksi laitumella olevaa aasiakin vietiin kentälle muiden joukkoon. Kaikki eläimet, ja varmaan ihmisetkin, olivat aivan hiestä märkinä. Pystyimme viimein huokaista helpotuksesta. Oli jo melko myöhä, joten kävin hoitamassa Modjin loppuun ja lähdin kotiin Oliverin ja Kieranin vakuutettua pärjäävänsä nyt ilman apua. Illalla sain vielä viestin talliryhmään, että aasit ja seeprat oli viimein haettu pois kentältä ja kaikki oli mennyt suunnilleen suunnitelmien mukaisesti.
|
|
Peura
Tallilainen
Ratsastamassa...
Posts: 66
|
Post by Peura on Mar 31, 2022 17:31:41 GMT
Sarjassamme onneksi on Smurffit, koska muuten niitä pitkäkorvaisia vinkuiitoja pyydysteltäisiin vielä tänä päivänäkin
|
|