Peura
Tallilainen
Ratsastamassa...
Posts: 66
|
Post by Peura on Apr 2, 2022 14:30:06 GMT
KWPN *20.06.2021 i. Cardigan v.d. Halor e. Aelinoria v.d. Halor
|
|
Peura
Tallilainen
Ratsastamassa...
Posts: 66
|
Post by Peura on Apr 2, 2022 14:30:50 GMT
15.7.2021
Yleensähän se kai menee niin päin että tammalle etsitään yömyöhään nettiä selaten sopivia orivaihtoehtoja, mutta nyt olivat roolit kääntyneet kun Adrik metsästikin orilleen sopivaa tammaa silmät kiiluen. Kukaan ei tiennyt mistä idea tarkalleen oli saanut alkunsa, mutta sen taustalla taisi olla se ettei Cardilla ollut vieläkään jälkeläisiä – tässä vaiheessa on hyvä huomauttaa ettei se ole täyttänyt edes yhdeksää vielä – ja että Adrik oli päättänyt ryhtyä luulotautiseksi ja pelkäsi että ori jäisi ilman jälkikasvua jos ei toimittaisi heti – tässä vaiheessa on hyvä huomauttaa että klinikalle vienyt vaiva oli dramaattinen ontuminen joka paljastuikin myöhemmin vain huonoksi kengitykseksi… Adrik ei kuunnellut lempeää topuuttelua, soitteli ympäriinsä ja selasi nettiä yömyöhään, ja pian Cardi kävikin oriasemalla ja siemenet lähetettiin rautiaankirjavalle kwpn-tammalle yllättävän lähelle, Pohjanmaalle.
Kun Riitteen kartanon ykkösoriin esikoisesta sitten kilahti kuva sähköpostiin, oli Adrik sen kasvattajana tietenkin ladannut varsaan suuret odotukset. Nora on paitsi lahjakas kouluhevonen myös hyvä emä, ja huolehtii kolmannesta varsastaan yhtä hyvin kuin edeltävistäänkin. Adrik käy tamman omistajan kanssa keskustelua ja kuvanvaihtoa sähköpostiviestein, on käynyt katsomassa tulevaa silmäteräänsä jo paikan päälläkin, ja näyttää säännöllisesti meillekin kuvia pienestä, voikonkirjavasta varsasta pieni hymynkare suupielessään. Tammavarsa väläyttelee jo nyt upeita askeleita emänsä vieressä kirmatessaan, mutta käytöstä taas niin hyvässä kuin pahassa… -VRL-14900
|
|
Peura
Tallilainen
Ratsastamassa...
Posts: 66
|
Post by Peura on Apr 2, 2022 14:31:25 GMT
11.09.2021
Lämpimänkeltaiset loisteputkilamput särisivät koristeellisen hallin katossa ja kylmää syysilmaa falskasi jostain ikkunanraosta sisälle maneesiin. Kääriydyin tiukemmin toppatakkiini ja sääriäni nipisteli nolla-asteisessa ilmassa seisoskelu. Oli ilta tai sitten Suomessa oli vain pimeää, jälkimmäinen teki enemmän selkoa koska sisäinen kelloni oli yhä Alakomaissa.
Kun olin matkannut Saksasta Suomeen, tarkoituksena oli ollut ottaa täysi irtiotto hevosista. Vaan se oli epäonnistunut jo toisena Helsinginpäivänäni. Olin päätynyt parin mutkan kautta Viipuriin katsomaan jalkavaivaista koulutammaa jonka myyjän kanssa puhuimme itsepintaisesti suomea vaikka molemmat olisivat puhuneet saksaksi paremmin, ja kävin päässäni läpi kaikkia mahdollisia tapoja sanoa ei, en halua koeratsastaa. Tai no joo, halusinhan minä, mutta ei siinä olisi ollut mitään järkeä ostaa hevosta jonka kanssa pääsisi tuskin koskaan vaativia luokkia pidemmälle.
Pitkäjalkainen puoliverinen tanssahteli hämärässä maneesissa diagonaaalia pitkin ja ratsukon hengitys nousi hentoina höyrypatsaina ilmaan. Kaikesta huolimatta pidin siitä miten tamma kantoi itseään; vaikka sen liikkeissä olikin mukavaa ilmavuutta, takajalat astuivat rehellisesti rungon alle ja ravi näytti jäntevän ryhdikkäältä. Lisätyssä ravissa voikko kauhoi etujalkojaan kauniisti ja näytti siltä kuin se olisi liidellyt pari senttiä purun yläpuolella.
Anna rypisteli papereita ja selvitteli kurkkuaan. Ainoana suomenkielen taitajana lisäkseni koko tontilla hän aloitti puheensa vaikka me kaikki tiesimme ihan hyvin että olisin voinut käydä saksankielisen keskustelun myyjän kanssa.
”9-vuotias tamma, kerran varsonut. Madotettu ja rokotettu, perusterve. Parantunut jännevamma.”
Katsoimme toisiamme hiljaa.
”Jäänyt ikäisiään jälkeen, ei välttämättä ikinä pysty vaativan koulun liikkeisiin. Palkitut askellajit, ei merkittävää kokoamiskykyä tai miellyttämishalua.”
”Kun mä tarvitsen nimenomaan sen GP-hevosen.”
”No sitten tämä ei ole sua varten.”
”Kun en mä tiedä..”
”Ei siitä välttämättä sitä sun GP-hevosta tule, mutta mä uskon kyllä että tällä on vielä monta hyvää käyttövuotta edessä”, Anna totesi sitten sovittelevaan sävyyn.
Mä olin änkyttämässä jotain vastaan kun voikonkirjava tamma pysähtyi tasajaloin katsomon viereen ja vaaleahipiäinen mies laskeutui rauhallisesti sen satulasta.
”Sun vuorosi.”
Tilanteesta oli melko hankalaa paeta, joten puin kypärän ja ratsastushanskat ja kipusin voikon satulaan. Koko koeratsastuksen ajan päässäni tappelivat kaksi ääntä: halpa hinta! Ei tarpeeksi kapasiteettia. Hyvät askellajit! Vanha jännevamma…
No, mene ja tiedä kumpi voitti, ajattelin myöhemmmin kun allekirjoitin paperit tutkitusti jalkavaivaisesta 12-vuotiaasta joka oli asunut koko ikänsä maan huippuvalmentajiin kuuluvan ihmisen tallissa mutta joka oli viety vain Vaativa A:n tasolle. -VRL-14900
|
|
Peura
Tallilainen
Ratsastamassa...
Posts: 66
|
Post by Peura on May 9, 2022 13:52:38 GMT
09.05.2022 Ensimmäinen laidunpäivä
Kaunis päivä tänään t minä, joten koko talliporukalla laitettiin ekoja hevosia vihreään totuttelemaan. Herkimmät aloittivat narusyöttelyllä 10min kerrallaan, Mona irtautui narustaan eikä antanut kiinni puoleen tuntiin ja Amon järkyttyi ruohosta niin paljon, ettei voinut edes syödä rauhassa. Muuten aika priimaa. Assi oli esimerkillinen kansalainen ekana laidunpäivänä ja niin nätisti käyttäytyi, kun syöttelin sitä tallipihan nurmimättäillä. Sen jälkeen se pääsi hölkkäämään kentälle liinan päähän Equiband-, suitset ja naruriimusysteemeillä. Pätevä akka, vähän jouduttiin keskustelemaan parista asiasta, mutta muuten aika priima. Selästä käsin jatketaan treenejä, kunhan keretään kunnolla. -Kite
|
|
Peura
Tallilainen
Ratsastamassa...
Posts: 66
|
Post by Peura on Sept 13, 2022 14:31:51 GMT
17.09.2022 - Kouluvalmennus
Hain Assin tarhasta ja vein sen valkkatalliin, jossa harjasin ja laitoin sen kuntoon. Tamma sai päälleen mustan koulusatulan ja suitsien lisäksi vaaleanpunaisen kouluhuovan, mätsäävät pintelit ja mustat putsit. Pitäähän nyt kuitenkin jonkun olla sävyyn mun paidan kanssa. Mentiin hyvissä ajoin kävelemään ulos, jotta saadaan varmasti kunnolla veri kiertämään ennen rääkkiä. Työmotivaatio Assilla oli pyöreä 0, eikä se todellakaan parantunut ainakaan alkukäyntien aikana. Tavanomaisella tyylillään se oli muka kuulolla, kuitenkin samalla haaveillen jotain aivan omiaan. Taivuteltiin vähän pidemmällä ohjalla käynnissä ja koitin herätellä sitä nopeilla siirtymisillä seis-käynti ja vähän myöhemmin seis-ravi. N. 7min ennen valmennuksen alkua jäätiin ihan vaan kävelemään, ettei heti ekan tehtävän aikana saada hikeä valumaan. Nyt näin jälkeenpäin on hyvä todeta, että valkka tuli tarpeeseen. Kiitos Oliver, että sait mut herätettyä siitä orastavasta ärsyyntymisestä toteamalla heti alkuunsa, että Assi näyttää jopa ihan iloiselta. Sehän tässä kuitenkin on tärkeintä. Valmennus meidän osalta sisälsi aika pitkälti "peruskauraa" - haettiin vaan sitä hyvää fiilistä ja kunnon läpiridaus. Erityisen hyvin sujuivat lisätty ravi ja laukka sekä keskiravi. Ensimmäisten kylmempien öiden myötä oli pientä lihasjäykkyyttä havaittavissa, mikä ilmeni lähinnä pienenä "sluibailuna" yhtään taivuttavia tehtäviä ratsastettaessa. Overall ihan hyvä fiilis jäi, tästä on hyvä jatkaa. Kieran, en tuu koskaan tajuumaan, miks piti ostaa kimo ori ku sulla oli tallissa jo tämmönen kultavalkonen helmi. T: Maverick
|
|