|
Post by valoo on Aug 24, 2020 19:28:21 GMT
|
|
|
Post by valoo on Aug 29, 2020 16:44:34 GMT
9. Aasi
Masa ja aasi XDD
|
|
|
Post by valoo on Aug 29, 2020 18:17:23 GMT
Hurjaakin hurjempi maasto
3. Klovni
Olin hakenut Masan tarhasta ja harjailin sitä karsinassa. Ilmat ovat viilenneet, joten ulkona ei enää huvita harjailla kauheasti. Olin ajatellut meneväni Masan kanssa maastolenkille maastakäsin. Kun olin harjannut orin, talutin sen kentälle ja teimme ensin parit kontakti harjoitukset ennenkuin lähdimme maastoilemaan. Masa kuunteli tänään erittäin hienosti! Lähdimme tyytyväisin mielin maastoon ja Masa mussutteli pitkään antamaani palkinto herkkua alku tehtävien hyvästä suorituksesta. Ilma oli viileä ja tuulikin pikkaisen. Onneksi ei sentään tullut kylmä, olin varautunut lämpimällä takilla. Osa puiden lehdistä oli jo tumman oransseja ja tumman punaisia, vähän näkyi myös keltaista. Masa haisteli ilmaa ja tutki ympäristöä, menin perässä ja annoin sen tehdä niin. Oli mukavaa ja aurinkoista. Hetken päästä aurinko meni pilveen ja minulle tuli vähän vilpoinen olo, Masa kuitenkin halusi vielä jatkaa lenkkiä. Pian kuitenkin tunnelma muuttui kivasta alkusyksyisestä luonnosta jotenkin aavemmaiseksi ja kylmäksi. Minua alkoi jännittää ja se ehkä tarttui Masaankin, sillä se oli jännittynyt myös. Ori kulki pää pystyssä ja korvat hörössä. Saavuimme pellon laitamalle ja näimme sen, joka oli varmasti osana aiheuttamassa ikävää tunnelmaa. Semmoinen pelottava klovni, juuri sellainen jotka olivat muutama vuosi sitten joku juttu. Sillä oli talikko kädessä ja se tuijotti suoraan meitä päin. Se aiheutti kylmiä väreitä. Yhtäkkiä klovni lähti juoksemaan suoraa meitä kohti ja Masa hermostui totaalisesti. Minulle tuli tunne, että Masa halusi minut selkäänsä, nyt! Hyppäsin siis sen selkään äkkiä ja kipusin istuma-asentoon, sillä hetkellä kun olin hyvin selässä ja klovni oli lähellä, Masa pinkaisi juoksuun, niin kovaa kuin jaloista pääsi. Se juoksi lujaa ainakin pari sataa metriä ja hiljensi sen jälkeen. Ori ei kuitenkaan pysähtynyt vielä vaan ravasi tallille asti. Minä olin kuin liimattuna sen selkään ja harjaan ja vasta tallin pihassa hetken hengähdettyäni pystyin tulemaan alas. Halasin Masan kaulaa heti sen jälkeen ja se painoi päänsä selkääni vasten. Huh, selvittiin hengissä. Masa kuitenkin oli väsynyt tämän suorituksen jälkeen, joten harjailin sitä hetken tallissa, annoin paljon niitä ihania maukkaita, mutta sokerittomia herkkupaloja ja vein sen tarhaan mussuttamaan niitä. Rapsutin vielä Masan säkää ennenkuin lähdin tarhasta. Kiitos Masa, taisit pelastaa meidät tänään. Vaikka klovni olisikin ollut siellä vain pelottelumielessä..
|
|
|
Post by valoo on Sept 5, 2020 20:43:48 GMT
Toimiikoha 26. Maastoeste
Siit tuli vähä nopee enkä tiiä miks :'D
|
|
|
Post by valoo on Sept 10, 2020 14:56:59 GMT
Laiska Masa
Haasteen 1. kohta Vitkuttelu
Tallille saapuessani olin ajatellut tekeväni pari tehtävää ja pienen maastolenkin Masan kanssa. Myöhemmin sain kuitenkin huomata, että Masalla olikin laiskottelu ja vitkuttelu päivä. Ensin tarhasta hakiessa se ei meinannut tulla millään. Herkkupaloilla houkuttelu sai sen vasta siirtymään tarhasta talliin. Harjailu meni ihan normaaliin tapaan, mutta sitten kentällä tehtävistä ei tullut kyllä yhtään mitään. Loppujen lopuksi kuitenkin keksin Masalle puuhaa! Sidoin Masan kentän aitaan ja levittelin kentälle herkkuja joita se saisi etsiä. Päästin Masan vapaaksi ja katsoin ettei se karkaa. Ei se edes yrittänyt, kun tajusin jutun juonen: Saan herkkuja jos löydän ne! Joten sehän kaiveli kentän joka nurkan ja varmaan hiekan jyvänkin. Se oli oikeastaan ihan hauskaa! Sitten, kun Masa oli löytänyt kaikki, rapsuttelin sitä vähän, menimme takaisin talliin, hoidin Masaa jne. perus juttuja Oli kiva päivä!
|
|
|
Post by valoo on Sept 12, 2020 11:46:23 GMT
Rankkasateita 11. valmennus Juoksin bussipysäkiltä talliin. Ulkona satoi ihan kaatamalla. Masa oli tuotu jo sisälle ja se möllötteli karsinassaan. Lähdin suoraan harjailemaan oria ja se nautiskeli pitkästä harjaus sessiosta. Rankka sade vaan ei hellittänyt, joten pitkään myös hengailin papparaisen kanssa sen karsinassa. Ensin Masa pitkään pörräsi karsinassa omiaan, sitten se tuli nuuhkimaan minua. Koitin piirtää Masasta kuvaa, mutta se liikkui liikaa. Sitten Masa tökkäisi piirustusvihon sylistäni ja laski oman päänsä syliini. Lähinnä se tutki jos minulla olisi piilossa herkkupaloja, mutta taisi se haluta myös rapsutuksia. Pitkään rapsuttelin orin päätä, kunnes se nousi ja jatkoi pyörimistä. Masa selvästi halusi liikkumaan. Varustimpa sitten orin ja päätin rohkaistua ja lähteä sen kanssa maneesiin. Maneesissa oli muitakin, siellä oli jokin valmennus menossa. Tein jossain nurkassa ensin pari maastakäsittely tehtävää orin kanssa ja sitten hyppäsin selkään. En halunnut olla tiellä. Menin ensin käyntiä pidempään, mutta Masa janosi liikkua, joten ravattiin myös jonkin verran. Tuntuu niin hassulta ratsastaa "normaalisti" en ole tottunut tähän. Loppujen lopuksi annoin Masan mennä sitä askellajia mitä se itse halusi, ohjasin vain ettei törmätä valmennettaviin. Laukattiinkin siis välillä, Masalla on kyllä ihana laukka. Pian kuitenkin Masa hidasti takaisin käyntiin, käveli hetken ja pysähtyi kokonaan. "Nytkö riitti?" kysyin ääneen ja Masa hörähti. Nousin selästä ja lähdin Masan kanssa takaisin talliin. Nyt se ei enää pörrännyt karsinassa. Hoidin sen taas kunnolla ja istahdin taas karsinan nurkkaan. Masa väsähti, se kyllä välillä katseli minua leikkisällä, mutta lempeällä ilmeellä, se kuitenkin antoi minun piirtää rauhassa. Kun olin valmis, annoin orille viimeiset rapsutukset, loimitin sen ja vein ulos, sade oli nimittäin hellittänyt vähäsen. Repäisin piirustuksen vihostani ja kiinnitin Masan karsinan oveen! Sitten lähdin kotiin.
|
|
|
Post by valoo on Sept 13, 2020 16:16:40 GMT
Ruokaretki 12.hampurilainen
Kun saavuin aikaisin tallille, minulla oli päivälle jo kovasti suunnitelmia. Ensin tein perusteellisen karsinansiivouksen Masan karsinassa. En kuitenkaan puunannut liikaa tai pessyt. Se jääköön joulusiivouksiin. Sitten järjestelin omaa kaappiani vähän. Sitten hain Masan karsinaan ja putsasin sen kaikki varusteet ja harjat. Sen jälkeen Masakin sai pienen harjauspuunaus tuokionsa. Annoin Masalle ruoan ja menin siivoamaan tarhaa. Sen jälkeen huomasin, että olin kovin nälkäinen. Mahani murisi niin lujaa, että kauempaa kulkenut Oliviakin kuuli, sillä kun hän tuli jutustelemaan kanssani, kysyi hän heti ensimmäisenä, että oliko minulla nälkä. Totta helvetissä oli, vastasin naureskellen. Olivia ehdotti, että varustamme ratsumme ja lähdemme hakemaan ratsain pikaruokaa. Se kuulosti hyvältä idealta! Lähdimme siis varustamaan hevosiamme, matkalla törmäsin myös Alinaan ja Octaviaan ja kysyin, jos he haluaisivat mukaan. Molemmat lähtivät ilomielin. Harjasin Masaa vielä vähän ja laitoin sille riimun ja ohjat. Ajattelin, että voisin kyllä mennä ilman satulaa. Talutin Masan ulos ja jäin odottamaan muita. Pian seuraani liittyi Olivia ja Edi sekä Olivian värväämänä Ada ja Yoda. Octa ja Alina tulivatkin pian perässä ja hyppäsimme ratsujemme selkään. Meitä oli jo aika iso poppoo. Lähdimme satunnaisessa järjestyksessä jonossa tallipihalta. Juttelimme paljon mukavia, vitsailimme ja naureskelimme kaikelle, ravasimme ja laukkasimme vähäsen, mutta suurimman osan matkasta taivalsimme käynnissä. Pian saavuimmekin pikaruokalalle, siellä pystyi tilaamaan hevosen selästä, joten menimme hienoon jonoon jonottamaan. Kaikkien hepat pystyivät vähintäänkin juuri ja juuri olemaan kiltisti jonotus ajan. Kaikki tilasivat ja maksoivat omat annoksensa ja ne annettiin heti mukaan. Itse tilasin juustohampurilais aterian, ilman sipulia ja suolakurkkua, coca-colalla. Lähdimme ratsastaen johonkin, missä voisimme syödä ja pitää hevosia kiinni, tallille emme ehtisi ennen ruokien jäähtymistä. Löysimme hyvän paikan, missä sai olla hevosten kanssa, siellä oli jopa paikkoja mihin kiinnittää hevonen ja hyviä pöytiä ruokailulle. Söimme kaikki samassa pöydässä ja juttelimme kaikenlaista. Kun kaikki olivat syöneet, roskat vietiin roskikseen, hypättiin heppojen selkään ja lähdettiin takaisin tallille päin. Jossain kohtaa joku ehdotti laukkakilpailua, mutta muut eivät suostuneet, maha oli ihan täynnä, ei huvittanut laukkakilpailla! Ratsasimme siis rauhallisessa käynnissä tallille saakka ja lähdimme omille teillemme siellä. Harjasin Masan vielä kunnolla ja vein sen tarhaansa. Hauska päivä oli!
|
|
|
Post by valoo on Sept 18, 2020 7:03:26 GMT
|
|
|
Post by valoo on Sept 19, 2020 19:57:43 GMT
Mitä! Kanoja??Haaste 24. kohta kana
Olin taas tallilla hoitamassa Masaa. Hoitelun jälkeen varustin Masan ja lähdimme ratsain maastoon, mutta pian meitä vastassa oli ihmeellinen kasa. Masa pysähtyi ja jäi haistelemaan ilmaa. Pian eläin kasa juoksee meitä kohti kotkottaen ja meille selviää, että ne ovatkin kanoja. Mitäh!? Mistä ne tänne ovat tulleet? Mietin, mutta pian miettiminen sai jäädä sikseen, koska kanat juoksivat Masan jalkoihin ja Masa alko vähän hermoilla, kun ei voinut tietää mihin astua. Valuin hitaasti ja varovaisesti Masan selästä alas ja aloin häätyyttelemään kanoja. Pian joku naapureista juoksee meitä päin huutaen jotain kanojen nappaamisesta. Kanat kuitenkin lähtevät karkuun ennenkuin tyyppi ennättää luoksemme. Hän selittää tilanteen ja lupauduin auttamaan. Pitkän tovin etsimme kanoja, ja kun löysimme ne, kolmestaan minä, naapuri ja Masa paimensimme kanoja kohti naapurin tonttia. Kun kanat oli saatu takaisin aitojen oikealle puolelle, naapuri kiitteli kovasti ja me Masan kanssa lähdimme vähän väsyneinä takaisin tallille. Se siitä tavallisesta maastolenkistä. Mikään ei ole hetkeen ollut vain tavallista. Aina sattuu tai tapahtuu tai molempia! Annan tallissa Masalle sen ruuan ja pari herkkuakin, harjailen sitä vielä ja vien sen sitten taas tarhaan. Mielenkiintoinen päivä oli.
|
|
|
Post by valoo on Sept 26, 2020 14:06:34 GMT
Suklaa ei ole hevosen ruokaa! haaste 4. kohta suklaa
Harjailin Masaa karsinassa ja höpöttelin sille. En muistanut, että minulla oli taskussa välipala suklaapatukka, kunnes Masa alkoi kaivelemaan taskujani. Ensin vain naurskelin höperölle orille, kunnes tajusin, että olin itse se höperö tässä. Masa nimittäin sai suklaapatukka paperin reunasta otteen ja alkoi heilutella sitä ilmassa suullaan. "Masa rakas päästä se suklaapatukka!" Parhadin samalla kun yritin saada patukkaa takaisin. Taisin kuulla muutaman naurahduksen käytävältä ja naurahdin itsekin. "Masa, suklaa ei ole hevosen ruokaa!" Totean ääneen ja Masa jää katselemaan minua. Sitten se tiputti patukan ja tungin sen takaisin taskuuni. Luulin, että se oli tässä, mutta myöhemmin menen taas lankaan. Masa tunki turpansa taskuani vasten ja luulin, että se halusi vain rapsutuksia, joten rapsuttelin sitä vähäsen otsasta. Pian kuitenkin Masa haukkaa taskuni läpi suoraan patukkaa ja säikähdän sitä. Vetäydyn kauemmas, mutta kun tajusin ettei ole mitään pelättävää, repeän nauruun. Masa heiluttelee päätään, kuin yrittäisi nauraa kanssani. "Höperö ori" Totean naurun keskellä. Taskuni oli kiinni, ei se olisi sitä suklaata edes saanut, mutta kovasti piti yrittää! Ehkä se olisi vaikka voinut tulla siitä taskun läpi ! XDDD Voi Masaaaa!
|
|
|
Post by valoo on Oct 10, 2020 10:09:04 GMT
Masalla on ikävä osa 1 Haaste 15. Traileri Olin taas tavalliseen tapaani tallilla, ja juuri lähdössä Masan kanssa lenkille. Masa yhtäkkiä riuhtaisi itsensä irti ja juoksi suoraan traileriin, joka oli aukinaisena pihalla. Ihmettelin tilannetta kovasti kun lähdin Masan ja trailerin luo. Masa oli ihan innoissaan trailerissa ja katsoi minua ilmeellä "joko mennään!?" Henkilö, joka traileria oli tarvitsemassa tuli hämmentyneen näköisenä hevosensa kanssa. Hän oli lähdössä kisoihin. Pahoittelin Masan tekoja, eikä häntä ei haitannut. Sain Masan pian trailerista herkkujen voimin. Jatkoimme lenkille, mutta Masa vaikutti jotenkin harmistuneelta. Se ei edes halunnut mennä omatoimisesti joka ojaan syömään nurmikkoa! Alkoi harmittaa Masan puolesta. Tiedän, että se on eläköitynyt kisaradoilta, papparainen mahtoi pitää kisailusta ja kisapaikoista, kun noin ilahtui trailerista...
|
|
|
Post by valoo on Oct 10, 2020 10:20:25 GMT
Masalla on ikävä osa 2 Haasteen kohta 16. ratsastuskilpailut
Kerroin Oliverille Masan reaktiosta trailerin kanssa ja hän jäi pohdiskelemaan jotain. Myöhemmin hän laittoi viestiä, että löysi ratsastuskilpailut läheltä, jossa on kyljessä myös jonkinlainen näyttely. Hän ilmoittaisi Masan näyttelyyn ja minut esittäjäksi, jos haluan. Tietenkin halusin. Tai se myös jännitti, mutta hei! Jos se tekee Masan iloiseksi, tietenkin teen sen. Baffnerista oli menossa muitakin ratsukoita kilpailuihin ja Oliver lähti myös mukaan. Kun lastasimme hevoset autoon, Masa oli ihan selvästi innoissaan. Kisapaikalla hoidin sitä, kiertelin paikkoja, taluttelin Masaa, katselin kilpailuluokkia. Siellä oli paljon ihmisiä ja kaikkea. Pian oli näyttelyn vuoro. Oliver oli jo jonkunverran ohjeistanut miten luokka menee, mutta selitti vielä tarkemmin mitä minun pitäisi tehdä. Sitten menin Masan kanssa alueelle, kiersimme sitä käynnissä ja ravissa. Lopuksi menimme keskelle ja pysähdyimme komeaan asentoon. Tuomarit katselivat Masaa ja kirjoittelivat juttuja. Kuulemma kisapäivä on kiireinen ja kommentit lähetetään postissa myöhemmin. Sijoittuneet silti valittiin heti, tulimme toisiksi Masan kanssa! Vautsi! Onhan se komea friisiläisori B). Käytiin muiden baffnerilaisten ja Oliverin kanssa pikku ratsastus lenkki kisa-alueella, ennenkuin aloimme tehdä lähtöä. Hevoset hoidettiin ja lastattiin ja lähdimme takaisin Baffneriin, olimme vasta illalla kotona ja taluttelimme ja hoidimme hevoset ennenkuin veimme ne tarhoihinsa. Vau mikä päivä!
(Nää oli tälläset kuvitteelliset kisat ja näyttelyt)
|
|
|
Post by valoo on Oct 10, 2020 10:25:25 GMT
Näyttelytuomarin kommentit! Haaste kohta 14. Elegantti
Olin hoitamassa Masaa, kun Oliver toi meille postia, siinä oli näyttelyiden kommentit! Kommenteissa luki näin: "Komea friisiläisori, hyvät askeleet ja elegantti ruumiin rakenne. Teki ravissa pari sivuaskelta." Naurahdin viimeiselle kommentille, en edes huomannut! Oli ihan hauska kokemus.
|
|
|
Post by valoo on Oct 18, 2020 12:47:07 GMT
Räntää haaste 20. kohta loimi
Oli synkkä ja myrskyinen aamu, ei vaan siis oli vain hämärä aamu ja synkät pilvet. Menin tallille, hain Masan sisälle ja harjailin sitä. Ajattelin, että illemmalla varmasti sataisi, joten harjailujen jälkeen päätin putsata Masan loimet. Siltä löytyi kyllä kaikenlaista. Olin menossa Masan kanssa kentälle tekemään maastakäsin tehtäviä, kun meidät yllätti rankkaloskasademikälie. Kipitimme siis takaisin talliin. Minua se ei juurikaan haittaa, mutta papparaiselle saattaa tulla ulkona kylmä. Keksimpäs siinä sitten, että laitan yhden putsaamistami loimista Masan niskaan ja sitten voimmekin mennä kentälle. Siellä nimittäin ei ole ketään ja maneesissa taas on hitosti ihmisiä, enkä halua mennä sinne kaikkien ratsastavien tielle. Puin Masalle yhden kivan ja vedenpitävän loimen ja lähdimme käppäilemään kentälle. Olin taas saanut Reubenilta muutamia hyviä tehtävävinkkejä ja ne toimivat. Oli Masalla välillä vaikea tajuta mitä haetaan, mutta kun se ymmärsi, se oli oikein innoissaan jo pelkästä tajuamisen ilosta, mutta tuplainnoissaan siitä, että tajutessaan sai vielä herkkupalkankin. Motivoivaa, eikö? Rapsutin papparaisen kaulaa, kun tehtävät oli tehty, se toimi hienosti eikä sillä ollut mielessäkään sikailla. Päätin vielä jäädä kuitenkin kentälle orin kanssa. Laskin riimunnarun orin kaulalle ja lähdin vähän kauemmas. "Masaa", kutsuin hiljaa. Se vain möllötti, katsoi minua kuin sanoen "Minähän en sinne liiku, tyhmä ihminen!" Naurahdin, on se hassu. "Minä lähden nyt talliin, tule jos huvittaa." Totesin ja lähdin kävelemään kentän reunalle. Enhän minä oria kentälle jättäisi, jos se ei seuraisikaan, siitä varmasti tulisi sanomista! Mutta halusin kokeilla, seuraisiko se minua. Olin jo poistunut kentältä, kun vilkaisin nopeasti taakseni. Nyt Masan ilme oli ennemminkin "Hei tyhmä ihminen, lähdetkö sä oikeasti!?" Naurahdin, ja pian kuulinkin tömiseviä ravi askeleita takaani. Masa tuuppasi minua takaraivoon ja naurahdin uudelleen. Käännyin, rapsutin orin kaulaa, annoin sille lohdutuspalkinnon ja jatkoin matkaa talliin, se seurasi minua karsinaansa saakka. Riisuin Masan loimen ja harjasin sen vielä kunnolla välillä nojaillen sen lämmintä kylkeä vasten. Pidin hanskojani taskussani, koska halusin samalla siltellä ja rapsutella Masan upean mustaa karvaa. On se hieno. Pitkän puunailu ja silittely tuokion jälkeen ruokin vielä Masan, loimitin sen ja vein takaisin tarhaan. Räntä oli lakannut, mutta pilvistä päätellen sieltä tulisi myöhemminkin vielä jotain, joten annoin loimen jäädä.
|
|
|
Post by valoo on Nov 5, 2020 18:42:34 GMT
Säät ei suosi meitä. Kohta 27. raekuuro
Olin tallissa ja olin jo hoitanut Masaa, tarkoituksena lähteä pidemmälle maastolenkille. Oli eväätkin mukana. Ulkona oli pilvistä, niinkuin melkein joka päivä, joten ei yllätä. Teimme pari maastakäsin harjoitusta kentällä ja lähdimme sitten maastoretkellemme. Se sujui hyvin, lähdimme äkkiä pois tieltä ja kävelimme metsässä, jossa ei ollut juurikaan edes polkuja. Se oli hauskaa, vaikkakin vaivalloista. Välillä hyppelimme purojen yli, välillä kiipesimme rinnettä ylös, välillä menimme eripuolilta samaa puuta ja jäimme jumiin! Se oli hauskaa. Löysimme pian pienen niityn ja jäimme siihen evästämään. Masa evästi metsänreunan antimia, mustikan varpuja ja kaikenlaisia eri metsäkasveja, jotka maistuivat. Itselläni oli kaksi ruisleipää. Istuin kiven päällä, se oli kylmä. Katselin Masaa, metsää, maata ja taivasta ja rauha täytti minut. Ihanaa. Tällaista elämän kuuluukin olla, ajattelin. Kunnes taivaalta tippui jotain suurta ja valkoista. Mitäh? Masakin nosti päänsä ja höristi korvansa. Sitten kuin salamana kirkkaalta taivaalta alkoi kamala rae rankkasade. Rakeet olivat melkein nyrkkini kokoisia ja jäätävän kovia. Juoksimme äkkiä kauemmas ja tihempään kohtaan metsää, jonne satoi vähemmän rakeita. Oho, mitä ihmetää taidettiin kummatkin ajatella. Söin leipäni loppuun ja lähdimme takaisin päin. Kun pääsimme pois metsästä, takaisin tielle, oli raekuuro jo loppunut, onneksi. Säät eivät ole hetkeen oikein suosineet meitä..
|
|