Miuku
Nouseva tähti
GuH
Posts: 93
|
Post by Miuku on Jun 18, 2020 10:04:57 GMT
Message From Amarillo
|
|
|
Post by valoo on Jun 20, 2020 10:54:26 GMT
Ensikerta Masan kanssa 20.06.2020 Pääsin vihdoin tallille tapaamaan uutta vuokrahevostani Masaa. Masa vaikutti sivujen perusteella kivalta papparaiselta, mutta vähän jännittää silti. Tänään on harmiksemme erittäin sateinen päivä, mutta ei kai se mitään estä. Ajattelin tänään vasta tutustua papparaiseen, joten en aio ratsastaa. Harjailen karsinassa Masaa ja se ottaa rennosti. Kun olen saanut harjattua papparaisen, laitan sille riimun ja riimunnarun ja lähden kohti kenttää, vaikka sataakin hurjasti. En kestä jos joku on katsomassa. Masa kävelee vierelläni niin kivasti, kunnes se päättää, että se haluaa mennä syömään vähän ennen kuin pääsemme kentälle. Masa vetää minut mukaansa ja olen ihan sen armoilla. Se syö rauhassa nurmikkoa samalla kun yritän kaikin keinoin nostaa sen pään pois nurmikosta jotta voisimme jatkaa matkaa, mutta mikään ei auta. Lopulta luovutan ja istun sen viereen märälle nurmikolle odottamaan kunnes se lopettaa. Toivon todella ettei kukaan ollut näkemässä tätä toivotonta tapahtumaa! Masa lopettaa ruohon mussuttamisen ja katsoo minua ikäänkuin sanoen "mitä sä siinä istuskelet, mennään jo!" Hymähdän ja nousen ylös ja jatkamme matkaamme kamalan märälle ja vetiselle kentälle. Kentällä tajuan etten ole kauheasti miettinyt mitä ylipäätään tekisin Masan kanssa. Kierrän kenttää ympäri miettien mitä voisin oikein puuhata, joka edistäisi jotenkin meidän mahdollista tulevaa ystävyyttä. Ehkä voisin kokeilla pysähtymisiä. Jos se vaikka jotenkin edes auttaisi sitä, että papparainen alkaisi kuuntelemaan minua edes vähän. Kokeilen sitten pysähtyä, mutta Masa jatkaa matkaansa tuupaten minua lavallaan niin että horjahdan hiukan. Ei mennyt ihan nappiin. "Prrrrr" koitan saada Masaa pysähtymään, mutta se nappaa taas mukaansa. Koitan juosta sen vierelle, jotta voisin kokeilla uudelleen, mutta papparainen alkaa ravaamaan kanssani. Koitan hidastaa sanoen samalla prrrta, mutta sitten meinaan jäädä jälkeen Masan vauhdista. Sillä ei ole aikomustakaan pysähtyä. Olen vähän kömpelö jaloistani ja hetken juoksemisen jälkeen kaadun suoraan lätäkköön ja Masa pääsee irti. Nyt se kuitenkin pysähtyy ja jää katsomaan, että onko se ihminen ihan okei. Nousen polvilleni ja syljen märkää hiekkaa suustani ja katselen Masaa ja Masa katselee minua. Hetken se näytti siltä, että onko ihminen ok mutta nyt tuntuu kuin se miettisi, että mennäkkö ihmisen luokse vai lähteäkkö karkuun. Koitan pidätellä epätoivon tunnetta, en halua Masan karkaavan. Nousen seisomaan ja pyyhin vähän hiekkaisia sadevaatteitani. Masa lähtee kävelemään ja lähden äkkiä sen perään ja nappaan narun, se vain jatkaa rauhallista kävelyään. Huokaisen helpotuksesta. Mietin, että pitäisikö jatkaa pysähdys harjoituksia. Tulen siihen lopputulokseen, että jatkan. Ensin yritykset eivät oikein onnistu. Mutta pitkän yrittämisen jälkeen onnistun vihdoin kerran! Olen niin tyytyväinen. Annan Masalle rapsutukset ja päätän lopettaa tämän tähän tänään. Lähdemme takaisin talliin ja koitan saada Masasta suurimmat vedet pois ja harjailen sitä. Teen Masalle sen ruuan ja vien sen sille karsinaan ja jään itse vielä vähän piirtelemän sinne. Ei yhtään huvita lähteä, kun ulkona sataa kaatamalla. Ehkä pyydän jotain hakemaan. -Daniel
Toivottavasti oli hyvä ja Masaan sopiva tarina 😎✨
|
|
|
Post by valoo on Jun 20, 2020 11:02:58 GMT
Kuva: fav.me/ddzqy2sToivottavasti toimii, en saanu puhelimella liitettyä tänne muuten😵😣
|
|
Miuku
Nouseva tähti
GuH
Posts: 93
|
Post by Miuku on Jun 21, 2020 9:41:42 GMT
Oooh aivan ihana tarina ja kaunis kuva! <3 Herra Masanen loistamassa taas käytöstavoillaan, toivottavasti ei käynyt pahasti!
|
|
|
Post by valoo on Jun 29, 2020 17:44:06 GMT
Toinen kerta Masan kanssa 29.06.2020
En leiki fonteilla shh Toinen päivä Masan kanssa. Toivottavasti menee paremmin, edellisessä kerrassa on vain vähän kehumista. Kunnon sateet ovat ohi, mutta pilvet vielä tummia. Tallustan taas talliin ja Masan karsinalle. Se on tälläkertaa ulkona. En muista missä se on ulkona joten etsin varmaan vartin ennenkuin löysin upean mutaisen friisiläisen. Nam. Laitan Masalle riimun ja talutan sen karsinaansa. Onneksi muta on kuivunut ja sen saa irti ahkeralla harjaamisella. Annan Masan ruuan jo nyt sille, joten se varmaan mussuttaa rauhassa sen ajan kun harjaan sitä. Kun olen pitkän ja monimutkaisen harjaussession jälkeen valmis, huokaisen helpotuksesta. Saihan siinä käyttää ainakin viittä eri harjaa monta kertaa, mutta nyt Masa näyttää taas friisiläiseltä (eikä mutaiselta otukselta). Mietin mitä tänään tekisin orin kanssa, kenttä ei näytä miellyttävältä ja maneesiin en uskalla vielä, enkä myöskään selkään. Laitan riimun Masan päähän ja päätän lähteä maastoilemaan maastakäsin. Luulisi ettei papparainen lähtisi herkuttelemaan tien reunaan, kun se on juuri ruokittu! Ehkä...... Tallustamme pois tallipihalta ja kävelemme rauhallisen tien reunassa. Ja arvatkaa mitä sitten tapahtui, no tietenkin Masa jyräsi itsensä tienposkeen ja päätti taas nautiskella ruohoa. Koitan taas vetää sitä pois, mutta tuloksetta. Luovutan ja annan sen syödä. Ei se onneksi kauaa jaksanut ja jatkoimme sitten matkaa. Oli upeat maisemat, jotenkin synkkää pilvien takia, mutta ei sateista enää ja raikas sateen jälkeinen tuoksu. Loppu maasto ja päivä ylipäänsä sujui mutkitta, meni jo vähän paremmin! Ken tietää mitä seuraavalla kerralla tapahtuu.
|
|
Miuku
Nouseva tähti
GuH
Posts: 93
|
Post by Miuku on Jun 29, 2020 19:15:59 GMT
Voihan possupappa vauhdissa xD Ihana kuva ja tarina! Plussaa siististä taustasta, syvyys tulee hyvin esiin!
|
|
|
Post by valoo on Jul 2, 2020 12:42:35 GMT
Uusia tuttavuuksia
Tänään taas tallustelin Baffnerin pihaan. On aurinkoinen päivä, myrskypilvet ovat viimeinkin kaikonneet. Minusta vaan on aivan liian kuuma ja inhoan tätä aurinkorasvan hajua, kun joutuu rasvaamaan ettei pala. Masa möllöttelee taas tarhassa ja yrittää saada aidan ali vähän naposteltavaa. Höpsö otus, toin sille tälläkertaa omia herkkupaloja mukaan! Vähä sokerisia vieläpä! Masa noutaa päänsä ja höiristää korviaan kuullessaan pussin rapinan. Menen tarhaan, laitan papalle riimun ja annan sille sitten herkkupalan. Masa mussuttaa tyytyväisenä samalla kun talutan sitä talliin ja sen karsinalle. Jätän Masan karsinaansa kun haen sen harjaus tarvikkeita. Palattuani alan harjata Masaa. Sitten muistan unohtaneeni jotain satulahuoneeseen ja palaan sinne, jättäen herkkupussin harjojen sekaan karsinan ulkopuolelle. Olisimpa tajunnut sulkea Masan karsinan oven kokonaan, sillä palattuani huomaan epäonnekseni harjojen olevan levällään pitkin poikin käytäviä sekä Masan puoliksi karsinasta ulkona mussuttamassa herkkuja. Voi Masa! Panikoin hiukan ja yritän mennä työntämään orin takaisin karsinaansa. Se suostuu vasta sitten kun sai pussin tyhjäksi. Onneksi herkut olivat sellaisia, ettei niissä ole mitään mikä voisi aiheuttaa hevoselle jotain. Muuten Masalla saattaisi olla maha kipeänä myöhemmin. Suljen Masan karsinan oven ja kerään harjat takaisin. Siivottuani menen jatkamaan Masan harjailua. Se seisoskelee rauhallisena ja taitaa edelleen mussuttaa herkkujaan tyytyväisenä. Ihme sika.... Mutta olen antanut jo anteeksi. En tiedä miksi, mutta se jotenkin lämmittää sydäntä, vaikka se pelleileekin kustannuksellani, tai ehkä juuri siksi? Monet hevoset joita olen kokeillut ovat vain möllöttäneet karsinassaan, kuin ne olisivat aivopesty. Masaa ei todellakaan ole! Naurahdan itsekseni ja ajatuksilleni ja koitan taas keskittyä Masaan. Harjattua herran, laitan sille jälleen riimun ja sitten lähdemme jälleen kohti kenttää. Kentällä huomaan jonkun ja pysähdyn. Uskaltaako sinne mennä? Masa on erimieltä ja jatkaa matkaansa pysähtymisestäni välittämättä ja säikähdän, että kentällä ollut tyyppi näki, joten jatkan matkaa kentälle leikkien ettei mitään tapahtunut. Kentällä oleva henkilö moikkaa minua ja esittäytyy Reubeniksi. Reubenilla on upea, varmaan laukkahevonen mukanaan kentällä. Esittäydyn itsekin Reubenille, ja tämä tokaisee, että kyllä me neljä varmasti tänne kentälle mahdutaan. Naurahdan hiukan hermostuneena, vaikka mies vaikuttaakin mukavalle ja nyökkään. Hermostuttaa enkä tiedä mitä tekisin Masan kanssa joten kävelen sen kanssa kentän toisessa päädyssä miettien. Lopulta päätän rohkaistua ja pyytää neuvoa Reubenilta. Mies vaikuttaa taitavalta, varsinkin tuon hevosensa kanssa. Reuben kertoo muutaman vinkin ja hyvän tehtävän, mitä voisin Masan kanssa tehdä maastakäsin ja kiitän tyytyväisenä. Kokeilen Masan kanssa Reubenin vinkkaamia juttuja, ensin ne ovat vähän hankalempi, mutta kun tajusin idean, ne alkoivatkin sujua vähän paremmin. Masakin näytti nauttivan tehtävistä. Kun olemme valmiita, huomaan että Reuben on jo lähtenyt. Olin niin keskittynyt tehtäviimme, etten huomannut hänen lähtöään. Totean Masalle, että se olisi saanut herkkuja hyvästä työstä, mutta se söi kaikki jo aiemmin ja naurahdan. Lähdemme takaisin Masan karsinalle, harjailen herran uudelleen ja vien sen takaisin tarhaansa. Oli kyllä toiminnan täytteinen päivä.
|
|
|
Post by valoo on Jul 9, 2020 10:42:23 GMT
Kerrankin hyvä päivä?
Tänään taas tallille, jes. On pilvinen päivä ja pientä tihkusadetta ajoittain. Kentällä ei näy porukkaa, aion Masan kanssa tehdä taas jotain. Masa on taas ulkona. Tälläkertaa minulla on herkkuja mukana VAIN muutama ja ne ovat VETOKETJUTASKUSSA. Masa ei voi päästä enää yllättämään! Masa tulee luokseni kiltisti ja melkein tunkee päänsä riimuun itse. Naurahdan ja annan sille herkun. Se mussuttaa jälleen tyytyväisesti kun talutan sen talliin. Karsinassa normaaliin tapaani hoidan Masaa ja se katselee minua anoen lisää herkkupaloja. Se saa seuraavat vasta kentällä. Hoidettuani Masan, laitan sille jälleen riimun ja lähden käppäilemään kohti kenttää papparaisen kanssa. Kentällä muistelen Reubenin neuvoja ja koitan tehdä tehtäviä sen mukaan. Tänään ne tuntuvat sujuvan todella hyvin ja annan Masalle tehtävistä palkaksi vähän herkkupaloja. Olen positiivisesti yllättynyt, alkaako meillä vihdoin sujua vai onko Masalla vain hyvä päivä? Tehtävien jälkeen vien Masan takaisin karsinaan, jossa harjailen sitä jälleen. Loimitan herran, kun ulkona on alkanut sataa enemmän ja vien papparaisen tarhaansa. Sateen lisäksi jostain pilkottaa vähän aurinkoa, tänään saattaa näkyä sateenkaaria.
XDD
|
|
|
Post by valoo on Jul 17, 2020 14:56:50 GMT
Taas Masailemassa
Kävelin itsevarmana ja ylpeänä talliin, kerrankin. Viimekerta oli antanut uutta voimaa, ehkä meillä alkaisi vihdoin sujua! Hain Masan tarhasta tuttuun tapaani ja Masa tuli kiltisti mukanani talliin. Olisimpa silloin tiennyt millainen tästä päivästä olisi tulossa. Harjailin Masaa rauhassa ja kaikki sujui normaalisti, laitoin riimun jälleen päähän ja lähdin kentälle papparaisen kanssa. Minulla oli mielessäni taas uusia tehtäviä, joita olin googletellut pari päivää sitten vain Masaa varten. Noh, emme päässeet edes kentälle, Masa riuhtaisi itsensä irti ja päätti mennä nauttimaan ruohikon antimista oikein oma toimisesti, ei viitsinyt ottaa minua edes mukaan. Saatoin hiukan panikoida, koska luulin, että meillä menee hyvin, ja nyt ei sittenkään. Kävelin rauhallisesti papparaisen luokse ja se onneksi antoi minun ottaa itsensä kiinni. Yritin lähteä kentälle, mutta ori oli sitä mieltä, että hän syö nyt. Hetken päästä Masa oli valmis jatkamaan matkaansa kentälle. Olin alkanut taas epävarmistua, ja Masa varmaan huomasi sen, sillä ennenkuin pääsimme edes aloittamaan tehtävää, Masa pökkäisi oudosti kättäni niin, että riimunanru tippui ja lähti köpöttelemään ympärilläni kentällä. Silloin en tajunnut mitä tapahtui ja panikoin taas. Pelkäsin, että Masa vielä astuu narulle ja lentää nokalleen, joten lähdin sen perään. Masa ikäänkuin vältteli minua enkä tiennyt miksi. Lopulta istahdin hiekkaan kun en vain saanut sitä kiinni ja vähän rauhoituin, koitin hengittää. Silloin Masa pysähtyi ja katseli minua, sitten se tuli luokseni ja antoi ottaa itsensä kiinni. Pohdin tapahtumaa jälkeenpäin, ihankuin se olisi sanonut, että älä ylpisty liikaa ja rauhoitu. Se nimittäin auttoi. Lopulta päätin tehdä vain yhden löytämistäni tehtävistä, koska olin todella hämmentynyt ja tuntui etten pystynyt enää keskittymään Masaan tarpeeksi. Vein sen karsinaan ja menin mietiskelemään tapahtumaa, sitten aloin kirjoittaa tätä päiväkirjamerkintää pääni selvittämiseski ja se auttoi! Nyt menen harjailemaan taas Masaa, vietän sen kanssa aikaa karsinassa vähän pidempään kuin yleensä, vien sen sitten ulos.
|
|
|
Post by valoo on Jul 21, 2020 13:54:36 GMT
En keksi otsikkoa otsikko
Tallilla taas, yritän unohtaa edellisen kerran, mutta se välillä pyörii mielessä. Tänään päätin unohtaa harjoittelun ja lähteä Masan kanssa maastoon. Haen sen tavalliseen tapaani tarhasta, jossa se möllöttää. Tällä kertaa en kuitenkaan vie ori talliin, vaan sidon sen lähelle puuhun. Tallista kävin kuitenkin hakemassa harjat ja harjailin papparaista siinä ulkona auringon lämmössä. Masa nauttii hetkestä (koska saa syödä ruohoa samalla) ja niin minäkin.
Harjat vietyäni palasin ja irrotin Masan puusta ja kävelimme pois tallialueelta. Kävelimme pitkään jollekin niitylle, jonne päätimme sitten mennä. Istahdin siihen ruohikolle ja Masa katsoi minua kuin sanoen "Oi saako taas syödä?" Siinä se sitten sai syödä.
Paluu matkallamme törmäsimme upeaan keltaisten kukkien niittyyn, jota pitkin oikastessa olisimme nopeammin tallilla. Kukat olivat minun pituisia, joten siellä kahlaaminen ei kuulostanut ihanteelliselta, mutta Masa katsoi sellaisella ilmeellä, että hyppää selkään. Ainakin kovasti se tuntui siltä ja tuntui, että voisin tehdä niin. Hyppäsin siis Masan selkään ja annoin sen johdattaa meidät kukkaniityn läpi. Aurinko paistoi ja oli lämmin, laitoin hupparinikin vyötärölleni. Kyllä kesällä osaakin olla kaunista! Tajusin vasta puoli välissä niittyä, että eihän minulla ole edes kypärää, mutta jotenkin se ei vaivannut, vaikka olin ensimmäistä kertaa Masan selässä. Katselin maisemia ja oli rauhallista. Palattuamme talliin, harjailin Masan taas ulkona ja vein sen takaisin tarhaan. Vasta silloin aloin tajuamaan, kuinka hyvin päivä oli taas mennyt. Mukavaa, että välillä näinkin. Ehkä ensi kerralla taas vähän treenaillaan?
|
|
|
Post by valoo on Aug 4, 2020 10:22:51 GMT
Yksi askel eteenpäin
Maastakäsin tehtävät ovat viimeaikoina sujuneet ihan hyvin Masan kanssa. Olen alkanut ottamaan kypärää varmuudenvuoksi mukaan tallille, koska olen välillä kokeillut käydä selässä jos on tuntunut siltä. Kunnollista ratsastusta ei juurikaan olla kokeiltu vielä. Hankin Masalle myös Baffnerin liikkeestä hauskat hackamore suitset ja löysin varastosta jonkun vanhan rungottoman karvasatulan, jonka olen sitten raahannut tallille. Yllättävää kyllä, se sopii Masalle kuin se olisi tehty orille. Onneksi, satulat ovat aika kalliita eikä sovi omaan budjettiin .
Saavun taas tallille, on todella kesäinen sää. Menen Masan tarhalle, jossa se taas odottelee rauhassa. Laitan sille riimun, ja kun olen saanut sen talutettua tarhasta, annan sille pienen herkkupalan. Masa nautiskelee sitä oikein tyytyväisen näköisenä, kuten aina! On kiva ilma, joten päätän sitoa Masan taas puuhun ja haen sen harjavälineet ulos. Harjaan Masan huolellisesti, varsinkin satulan kohdalta. Tänään ajattelin koittaa ratsastaa vähän enemmän, kuin aiemmin. Kun olen valmis, haen kypärän, ohjat ja satulan. Varustan ensin Masan, jonka jälkeen annan sille taas palkkion. Sitten varustan itseni. Masalta onneksi löytyi valmiiksi pari huopaa, jotka myös sopivat satulan alle. En käytä vielä hankkimiani suitsia, koska en ole vielä varma olenko tarpeeksi taitava ratsastamaan hackamorella. Jos joudun repimään Masaa ruohotupuilta ne suitset sen päässä, ne saattaa satuttaa Masan nenäpiitä. Riimusta kuitenkaan ei ole haittaa! Lähden taluttamaan Masaa kohti kenttää, mutta Masa päättää, että suunta on eri, kohti ruohoplänttiä! Ensin osittain raahaudun mukana, sitten koitan pysähtyä, mutta Masa on voimakkaampi ja raahaa minut vain pahemmin mukaan. Koitan sanoa PRRR kokoajan, mutta Masa ei kuuntele. Sitten se pääsee ruoholle ja vetää itsensä niin nopeasti alas, että lennän mukaan. Kökötän siinä ruoholla Masan edessä ja koitan nostaa sen päätä. "Masa ei nyt ole ruoka-aika!" Voihkaisen ääneen, mutta Masa ei ota kuuleviin korviinsakaan. Masa söi ainakin vartin, sitten se oli valmis. Nousen ja talutan Masan kentälle. Teemme pari maastakäsittely tehtävää, ennenkuin nousen selkään. Ne menivät ihan hyvin ja selässä tajuan kuinka korkealla olen. Ensimmäistä kertaa, vaikka olen monesti käynyt sielä. Hirvittävä tunne kuitenkin kaikkoaa nopeasti, kun alan muistella istuntakurssin oppeja. Tarkistan istuntaani ainakin kymmenen minuuttia ennenkuin olen tyytyväinen. Kun olen vihdoin valmis sen kanssa, koitan mennä käyntiä, molempiin kentän suuntiin. Käynti sujuu ihan hyvin, mutta ravi jännittää. Saan Masan nostamaan ravin, itse en ollut tarpeeksi valmistautunut sen suuriin askeliin, joten heittäydyn tahttomasti sen askelista takakenoon, siitä Masa saa vauhtia ja lähtee ravaamaan lujempaa, joka ei ollut tarkoitus. Kun olen suoristanut itseni ja tottunut Masan askeliin, saan sitä myös hidastettua vihdoin. Ravaan taas molempiin suuntiin. Sitten kun ajattelin olevani valmis ja hidastavani Masan takaisin käyntiin, Masa päättääkin itse nostaa itsensä laukkaan. Ensin säikähdän ja jännityn, se oli odottamatonta. Mutta sitten kun tajuan kuinka ihana laukka Masalla on, pystyn rentoutumaan. Keinun sen tahdissa hetken ja sitten hidastan Masan ravin kautta käyntiin ja käynnissä pysäytän sen kentän keskelle. Vau. Aukesi ihan uusia ulottuvuuksia, en tiennyt, että Masalla on noin ihana laukka, vaikka se on valtava ja sen ravi on jokseenkin hirveä. Varsinkin kun olen aika pienikokoinen, minulle Masakin on suurikokoinen hevonen. Hetken hengähdettyäni pyydän Masaa taas eteenpäin, tälläkertaa ohjaan sen pois kentältä. Heti kentän ulkopuolella Masan pää kääntyy taas ruohoplänttiä kohti. Koitan vetää Masan päätä niin kovasti, kuin vain pystyn. Ja se tepsi..? Masa luovutti ruohopläntin suhteen! Aika yllättävää, mutta olen tyytyväinen. Ennen kuin lähden tallipihasta, törmään myös taas Reubeniin, moikkaamme ja vaihdamme pari sanaa, sitten hän jatkaa omiin puuhinsa ja minä karkaan maastoon Masan kanssa. En tee kovin pitkää lenkkiä, koska urheilimme jo vähän kentällä. Palattuamme tallille, vien Masan saman puun luokse, missä aiemmin harjasin sen. Tulen alas selästä, otan siltä varusteet riimua lukuunottamatta pois, vien ne sisälle ja haen harjat ja harjaan Masaa kunnolla. Annan sille vielä pari herkkua (onneksi herkut ovat sokerittomia niin voi antaa vähän enemmän B) ) Löysennän vähän riimunnarua ja istahdan nurmikolle. Masa nautiskelee nurmikkoa, kerrankin luvan kanssa, ja minä jään hengailemaan sen kanssa siihen. Hepan kanssa hengailukin on ihan hauskaa oikeastaan. Vietämme pitkän hetken siinä nurmikolla, kunnes huomaan ajankulun, minulla alkaa ollakin jo vähän kiire bussiin. Vien Masan tarhaan, vien tavarat sisälle ja lähden pikakävelemään bussipysäkille.
|
|
|
Post by valoo on Aug 14, 2020 21:47:21 GMT
Smurffimaasto Pe 14.8.2020
Saavun taas tallipihalle, porukkaa on kerääntynyt pihalle odottamaan meitä loppuja. Moikkaan ujosti muita ja kaikki moikkaavat iloisesti takaisin, sitten puheen sorina taas jatkuu. Pian huomaan olevani mukana keskusteluissa. Puhuttiin kaikesta, hevosista, elämästä, siis ihan kaikesta! Kun kaikki olivat saapuneet, lähdettiin hakemaan omia heppoja ja vuokraheppoja tarhoista. Vein Masan karsinaan, jossa harjasin sen hyvin. Laitoin Masalle siniset lainaohjat siniseen lainariimuu, maaston teemanahan oli smurffit. Lähden Masan kanssa valkkatallipihalle ja osa odottelikin jo siellä. Moni läträsi jo sinisellä kaviolakalla. Itse en koskenutkaan siihen, ei varmaan kovin hyvin näkyisi Masan mustaakin mustemmassa karvassa, tarvittaisiin varmaan koko purkki! Katselin rauhassa muiden touhuja ja vilkuilin remonttialueelle. Siellä oli vielä remppatyyppejä töissä. Kun kaikki olivat valmiita niin varustamisen, kun läträämisenkin suhteen, kaikki nousivat itsekseen ratsujensa selkään. Jouduin vähän kiipeilemään, kun olen lyhyt ja Masa minuun verrattuna korkea. Muodostimme pikkuhiljaa jotain jonoa muistuttavaa ja lähdimme matkaan sen remppa-alueen ohi. Sitten olimmekin jo pellolla. Katselin upeita maisemia ja kuuntelen muiden jutteluita. Pian minut revitään mukaan iloiseen keskusteluun. En ole kovin puhelias mutta muiden kanssa on ihan mukavaa jutella! Saavumme Lucasin metsään, on aika metsäistä. Lintujen lauluakin voi kuulla. Tulemme rantaan ja Oliver toteaa kaikille, että uittaa saa, jos uskaltaa. Moni uskaltaakin ja on kohta jo vedessä. Itse en ajatellut, mutta Masa oli eri mieltä, koska kohta löydämme itsemme vedestä kahlaamasta. Onneksi Masakin ymmärsi ettei vielä ehkä uimaan asti uskalleta, mutta kahlaaminen oli kyllä ihan kivaa! Sitten matka jatkuu taas metsään. On rauhallista, ei liian äänekästä vaikka juttelua onkin. Masa kurottelee välillä satunnaisia lehtipuiden oksia tai muita vihreitä hyvältä näyttäviä kasveja, mutta pysyy silti liikkeessä. Sekametsä on hienon näköinen. Pidän kovasti luonnosta! Metsässä rämpinen meni hyvin, välillä jotkut hepat vähän hölmöili! Esimerkiksi yhdessä välissä Masa näki jotain liian herkullista ja lähti jonosta ja aivan väärään suuntaan, onneksi sain sen lopulta takaisin ja selvittiin siitä nauramalla asialle! Saavumme maastoesteradalle. "Nyt voi antaa päästellä!" Huutaa Oliver, jotta kaikki kuulisivat. En ajatellut lähteä mukaan, kun moni lähtee täyttä laukkaa, niin edessäni kuin ohitseni, mutta Masa haluaa lähteä mukaan! Se kiidähti yhtäkkiä laukkaan muiden viereen ja hetkenpäästä jo ohittikin osan hännillä laukkaavista ratsukoista. Kummasti se papparainen vielä jaksaa laukata. Itse vain roikuin orin harjassa etten tippuisi. Pian päästely oli ohi, enkä tippunut! Lähdimme pikkuhiljaa maastoradalta takaisin tallille hoitamaan heppoja, jotta voisimme jatkaa viimeiseen osuuteen. Puunasin Masan hyvin ja annoin sille palkkioksi pari herkkupalaa, joita se nautiskeli vielä tarhassakin. Maneesissa oli hyvät tarjoilut ja mukavat puheenaiheet. Muistelen lämmöllä tätä päivää vielä pitkään! Toivottavasti sain myös uusia ratsastelukavereita!
Masa näki jonku herkullisen pellon XDD
Attachments:
|
|
|
Post by valoo on Aug 14, 2020 21:54:37 GMT
Lemmuhärdelli Su 16.8
Tulin nyt sunnuntainakin tallille, tarkoituksena ei ollut tehdä mitään erikoista, ehkä pari tehtävää kentällä tai ehkä vain koko ilta hengailua? Miksei, oltiinhan me juuri perjantaina pitkällä maastolenkillä muiden kanssa! Hain Masan tarhasta ja sidoin sen taas puuhun, jotta voisin harjailla oria ulkona. On vähän viileä sää, mutta se ei minua haittaa juurikaan. Pian viisi rekkaa saapuu pihaan ja Masa möllöttää niitä, kuin sanoen "Mitä mekkalaa noi nyt tänne tuli pitämään?" Rekoissa oli hitosti lehmiä. Olin ihan unohtanut, että Lucasin lehmät tulivat tänään. No mutta eihän se minun ja Masan puuhiin mitenkään vaikuta! (Niinhän sä luulet) Jatkoin Masan harjailua, kun yhtäkkiä kuuluu kamala meteli ja lehmälauma juoksee jonnekin. Mitä!? Ei vaikuta siltä, että asiat menivät ihan suunnitelmien mukaan?? Seuraavana näkyy Lucas ja Aafke juoksemassa lehmälauman perään. Oliver viittoo mukaan lehmien nappaamiseen ja hetken päästä tulee viesti ryhmäänkin, että apua kaivattaisiin nyt jokaiselta. Varustankin äkkiä Masan ja lähden pian sinne, minne moni muukin oli lehmien perässä mennyt. Traktoreitakin otettiin mukaan apuun ja pian oli jo monta tuttua ja vähemmän tuttua kasvoa paimentamassa lehmiä sinne minne niiden oli alun perin pitänyt mennä. En ole ikinä edes kokeillut tällaista paimennus ratsastusta edes harrastusmielessä, joten olihan se haasteellista. Onneksi Masalla oli kerrankin tilannetajua, eikä se pelleillyt yhtään tai ahnehtinut kesken töiden jotain ruohotuppoa. Kaiken lisäksi tuntui siltä, että se piti myös huolen siitä että minä pysyisin sen selässä! Ei liian äkkinäisiä käännöksiä, ja jos meinasin horjahtaa, teki sellaisia liikkeitä että "horjahtaisin" takaisin! Vautsi mikä ori, nämä on näitä Masan kultahetkiä. Kauan meni, että saatiin kaikki lehmät takaisin. Osa oli hetken aikaa mukana, osa pidempään, osa loppuun asti, minäkin olin loppuun asti. Oli ihan hämärää jo, kun oltiin saatu viimeisetkin karkulaiset laitumelle. Huhhuh mikä ilta. Nälkäkin jo alkoi olla. Kaikki laahustivat väsyneinä takaisin tallipihaan ja Oliver ilmoittaa, että maneesin kahviossa on kohta sitten tarjoiluja kaikille. Vien Masan karsinaansa, jossa harjaan sen kunnolla, annan sille herkkupaloja ja rapsutan kunnon rapsutukset. Masakin rapsutti takaisin! Ylähuulellaan olkapäätäni. Aika suloista. Ennen kun vien sen tarhaan, annan sen vielä vähän syödä nurmikkoa pihalta. Kun ori on tarhassa, tallustan maneesin kahvioon, jossa moni onkin jo syömässä. Otan ensin pari makkaraa ja sen jälkeen vähän kaikkea makeaa, mitä pöydältä löytyi. Kaikki olivat väsyneitä, joten juttelua ei kauheasti syntynyt, mutta kaikki olivat tyytyväisiä, koska lehmät saatiin kaikki kiinni! Oli toiminnan täytteinen päivä kyllä!
|
|
|
Post by valoo on Aug 24, 2020 15:51:11 GMT
Näin sitä ollaan heti The haasteen parissa !
Voi Masa... Haasteen 2. kohta hyvästit
Olin tullut tallille, vienyt tavarani talliin ja hakenut Masan tarhasta. Harjailin Masaa sen karsinassa, ja mietiskelin mitä tänään puuhaisimme. Tuli kova vessa hätä ja lähdin sitten vessaan. Huomasin vessassa jättäneeni puhelimeni käytävälle, mutta en ajatellut sitä sen enempää. Paitsi että, kun saavuin takaisin Masan karsinalle, se kaiveli harjapakkia, jossa puhelimeni on, tai oli.. nyt se nimittäin oli Masan suussa ja se maisteli ihmeissään, että mikäs hitto tämä on. Menin äkkiä orin luokse ja yritin saada siltä puhelintani ja tappelimme siitä varmaan puoli minuuttia, kunnes papparainen luovutti. Onneksi puhelimesta ei lähtenyt palasia, se olisi voinut olla vaarallista orille. Toimintakuntoinen puhelin vaan ei enää ollut... hyvästi vanha puhelin, palvelit hienosti kolmisen vuotta! Noh mä jatkoin surkuttelua vasta kotona, ja saatiimpa Masan kanssa elää hetkessä enemmän kun koskaan aiemmin, jos tästä nyt jotain positiivista haluaa keksiä.
Tämmöne pikkutarina
|
|
|
Post by valoo on Aug 24, 2020 16:05:54 GMT
Heitetää toinenki ko näitä ideoita pursuaa
Reikä mutteri laatikossa
Haasteen 8. kohta, mutteri
Kävimpä taas tallilla, emme kyllä tehneet mitään suuremmoista tänään Masan kanssa. Hengailtiin vain ja tehtiin pieni kävely lenkki maasta. En ole orille vihainen puhelimesta, ei se sitä ole. Olin vain töiden jälkeen kovin väsynyt enkä jaksanut tuon enempää tällä kertaa. Sain uuden puhelimenkin aika halvalla! Hoidettuani Masan, vein sen takaisin tarhaansa. Lähtiessäni törmäsin remppatyyppiin, joka kantoi mutteri laatikkoa remppa-alueelle. Tein kyllä mielenkiintoisen huomion, mutterilaatikosta tippui muttereita, siinä oli nurkassa reikä. Alan poimimaan tippuneita muttereita ja seuraan remppatyyppiä remppa-alueelle asti, kunnes saan hänet kiinni. "Hei! Sun mutterilaatikossa on reikä!" Huudan kun saan tämän kiinni ja hän kiittelee nolostuneena, kun keräsin tippuneet mutterit. Teipattiin mutterilaatikon nurkka jesarilla ja jatkettiin elämää, ilman tippuvia muttereita.
|
|