|
Post by valoo on Jan 2, 2021 16:41:31 GMT
Jouluhaaste osa 3.1 Pimeää Aiheet pimeä ja tähti Saavuin jälleen tallille, kaikki siivous ja ylimääräinen touhuilu on nyt ohi, joten voi nauttia viimeisen viikon ennen aattoa olostaan. Ihanaa. On todella pimeää. Vuoden pimein päiväkin lähenee. Olen hankkinut Masalle vähän heijastimia, jotta näkyisimme maastossa pimeällä. Hain orin tuttuun tapaani tarhasta, hoidin sitä samalla kun se söi ja hain sitten varusteet. Ajattelin laittaa taljan ja heijastinloimen, jonka ostin. Itselläni on myös heijastin liivi, sekä laitan myös Masan riimuun ja häntään heijastimet. Otsalamppua ei pidä unohtaa! Teemme kentällä jälleen pari maastakäsittely tehtävää, jonka jälkeen kiipeän selkään. Sitten lähdemme maastoon. On ihmeellistä kuulla vain lumen narskunta Masan jalkojen alla. On niin pimeää, että kirkkaat tähdet näkyvät selvästi. Se on kaunista! Seuraamme pohjantähteä ja pian horisontissa kajastaa revontuliakin. Vautsi! En olisi uskonut!. Kun ne ovat kadonneet, ravaamme hiukan. Sitten käännymme ympäri ja palaamme tallille. Tallilla hoidan Masan niin kuin aina ennenkin, ja vien sen takaisin tarhaansa.
|
|
|
Post by valoo on Jan 4, 2021 21:11:07 GMT
Jouluhaaste 3.2 Kiukkuinen Loviisa ja mitä!?... Haasteen aiheet Kiukkuinen ja kaulin Tämä tarina alkaa niin kuin kaikki muutkin, rauhaisella puuhailulla tallissa. Masa saa kunnon puunauksen ja edessä on mahtava maastopäivä. Mikä sen ihanempaa? Maaston jälkeen tarina kuitenkin muuttuu. Yleensä Masa saisi ruokaa tai pohtia pulmajuttuja. Tällä kertaa kuitenkin Danielin huomaamatta Masa lähti pienelle omatoimiselle lenkille. Kohti Lucasin mökkiä.. Daniel pian huomaa tämän ja lähtee etsimään oria. Masa ei ole ainut, jolla on varkaudet mielessään, sillä Marc hiipii myös Lucasin mökin läheisyydessä. Molemmat aikovat taistella siitä hyvästä, mikä siellä ikkunalaudalla odottaa. Loviisan maukas omenapiiras! Marc hiipii, mutta Masa ottaakin rämeämmän lähestymistavan ja kävelee varmoin askelin suoraan ikkunalaudalle. Ori haukkaa jäähtymässä olevaa piirasta, se on vielä vähän kuumaa, joten ori hämmästyy, jolloin Marc iskee! Hän nappaa piiraan orin nenän edestä ja juoksee. Masa huomaa tappionsa ja juoksee perään. Loviisa huomaa piiraan poissaolon ja kiirehtii ulos kaulin kädessä, sillä hän oli ollut leipomassa. Hän heiluttaa kuitenkin kaulinta kiukkuisesti huomatessaan Marcin olevan asialla. Masa edelleen jahtaa Marcia ja piirasta ja Marc juoksee piiraan kanssa nauraen. Daniel näkee koko tilanteen ja on erittäin hämmentynyt. "Mitä helvettiä täällä tapahtuu?" On ainut kysymys, joka pyörii hänen päässään. No niimpä, mietin samaa.
Vähän erilainen kirjoitustyyli ja näkökulma XDD Saa jäädä, kyllä harvaksi, mutta oli ihan hauska leikitellä tällä!
|
|
|
Post by valoo on Jan 4, 2021 22:23:22 GMT
Jouluhaaste osa 3.3 Aiheena punainen ja joulutunnelma
|
|
|
Post by valoo on Jan 14, 2021 14:05:38 GMT
Tosi kylmä!14.1.2021 Pika kävelin tallille kalisten. Hitto, että on kylmä! Masa möllötteli tarhassaan loimi päällä. Hain sen sisään, ja se tuli ihan tyytyväisenä. Ei näyttänyt, että Masalla olisi ollut kylmä, ehkä enemmänkin tekemisen puutetta. Masa sai ruokansa puuha laatikossa, josta ori riemastui. Itse kaivelin kaapistani lämpimämpiä vaatteita sillä aikaa, kun Masa puuhaili ruoan kanssa. Ajattelin, että voisimme tehdä jotain maastakäsin, jos maneesissa ei olisi ketään. Kuitenkin ulos lähtiessämme Masa lähtee kohti tietä. Koitan maiskutella ja vetääkin sitä kohti maneesia, Masan ilme kuitenkin näyttää siltä, että pliis mennään maaston . Lopulta luovutan ja lähden Masan kanssa maastoon. Ori riemastuu jälleen, ja minullekin tulee hyvä mieli päätöksestä. Masa oli todella reippaalla päällä, joten ravailimmekin välillä. Kävimme myös pellolla juoksemassa. Masalla ei vaikuttanut olevan yhtään kylmä, eikä minullakaan silloin kun pysyimme liikkeessä. Hevosten talvikarva on kyllä paksu jos sitä ei trimmaa eikä Masaa ole trimmattu, kun sillä ei kisata enää. Palaamme tallille ja hoidan jälleen Masan tuttuun tapaani. Oli kiva vierailla Masan luona jouluna, tallilla oli kyllä rauhallista. Nyt on kylmä ja ihmisiä taas joka paikassa, vaikka suurin osa ovatkin ihan mukavia. Masan kanssa on mukava puuhailla!
|
|
|
Post by valoo on Mar 24, 2021 18:30:39 GMT
Hullutuksia
Olen käynyt tapaamassa Masaa kyllä ihan tasaisesti, en vain ole ehtinyt, jaksanut tai viitsinyt kirjoittaa. Samaa tavaraa kuin aina ennenkin. Nyt kuitenkin tallille mennessäni, kaikki alkoi ihan normaalisti. Hain Masan tarhasta, otin loimen pois, ruokin Masan. Odottelin karsinassa, kun Masa söi. Piirtelin välillä, välillä vain katselin orin syömistä. Sitten harjailin vähäsen ja sitten laitettiin riimu nassuun ja kentälle. Ehdittiin siinä hetki kentällä puuhastella papparaisen kanssa, kun jostain kuuluu työkoneiden ääntä. Okei, ihan normaalia täälläpäin. Paitsi jos koneet tulevat kohti kenttää..? Masa nosti päänsä pystyyn ja suuntasi turpansa kohti koneita, korvat pystyssä ja tarkkaavaisena. Se oli minulla vapaana kentällä. Meidän piti tehdä maastakäsittely harjoituksia. Sitten tulivat Marc ja Antonio, lähemmäs ja lähemmäs, kunnes osuivat aitoihin. Ei kun tulivat ihan aidoista läpi. Pysähtyivät ihan siihen keskelle kenttää. Masa suuttui ja lähti laukkaamaan vihaisena koneita päin, siinä vaiheessa Marc ja Antonio tekivät iiiiiison U-käännöksen niin, että varmasti puolet kentän aidoista olivat matalana. Sitten he karkasivat paikalta työkoneillansa. Masa ehti potkaista yhden koneen rengasta, joten pian se jäi jälkeen toisesta ja toinenkin pysähtyi kaukaisuuteen. Masa tuli takaisin luokseni. En pystynyt muuta kuin ihmettelemään sitä, miten yhtäkkiä alle minuutissa puolet kentästä oli matalana. Sitten Lucaskin käveli ohi lähistöltä. Hän pysähtyi katsomaan kenttää. Ensin hänen ilmeensä näytti siltä, että miten ihmeessä Masa ja Daniel ovat saaneet puoli kenttää matalaksi, mutta kun osoitin työkoneiden suuntaan hän alkoi nyökkäillä, ei enää yhtään yllättyneen näköisenä. Hän tuli luokseni, kertoi, että voisin viedä Masan takaisin talliin ja hoitaa sen kuntoon, että hän hoitaa asian ja taputti Masaa samalla. Tein työtä käskettyä ja näin hänen marssivan kohti työkoneita. Joutuvatkohan Marc ja Antonio vastuuseen teoistaan.?
|
|
|
Post by valoo on Apr 2, 2021 18:26:07 GMT
Mun ja Masan osa pääsiäisparaatissa! 16.4.21 Vähän etuajassaSaavuin tallilla muutaman tunnin ennen paraatin alkamista, sillä piti valmistautua hyvin, ja meilläkin oli vaikea puku. En ollut ainut paikalla, mutten törmännyt muihin paljoa ennen kahtatoista, sillä Masan tallissa ei kauheasti muita hevosia asustele. Ensin hain Masan tarhasta ja harjasin sen hyvin, putsasin liasta ennen kaikkea. Sitten ruokin Masan hyvin, ei saisi tulla nälkä paraatin aikana. Sen jälkeen aloin kiinnittämään sarvea Masan päähän. Onneksi ori oli rauhassa, eikä välittänyt vaikka kuinka käpälöin sen naamaa. Kiinnitin kukat sarveen ja aloin kiinnittää niitä myös muualle, sen jälkeen myös harjaan. Letitin ja kiinnittelin helmiä ja kukkasia. Sitten muistin vielä Maalata hevosille sopivalla glitteri maalilla Masan silmän taakse läiskät. Letitin ja kiinnitin koristeet myös häntään, jonka jälkeen siirryin jalkoihin. Kiinnitin köynnökset kukkineen ja lehtineen rauhassa ja hitaasti. Masa oli tosi hienosti. Tämän jälkeen annoin Masalle pienen palkinnon hienosta suoriutumisesta. Sen jälkeen hain vielä koristelemani rintaremmin ja ratsastus huovan ilman vyötä ja kiinnitin ne. Sen jälkeen jätin Masan vielä puuhastelemaan tekemälläni herkkulaatikolla, josta sen pitäisi itse etsiä herkut. Sokerittomat tietenkin, niin kuin aina. Sen jälkeen menin varustehuoneeseen varustamaan itseni. Ensin puin vaatteet siipiä lukuun ottamatta, sillä niiden päälle ei voinut laittaa takkia ja muuten tuli kylmä. Sitten meikkasin ja sovitin kaikki pikku sälät. Sitten odottelin, että kello on puoli kaksitoista. Kun kello puoli kaksitoista löi, varustin viimeisetkin asiat ja varmistin kaiken olevan kunnossa. Sen jälkeen hipsimme papparaisen kanssa näyttävinä valkkamaneesiin. Tasan 12 lähdimme matkaan. Hetken päästä Masa päättää, että on hyvä hetki jäädä syömään, ja kun minulla ei ole muuta kuin rintaremmi ja istuntani, en voi asialle oikein mitään. Toivoa vain voi, että Masa tajuaa, että täytyy jatkaa matkaa. Ja niinhän kävi, kun muut olivat poistuneet näkyvistä, Masa nosti päätään. Sillä oli pää korkealla ja korvat tarkkaavaisina eteen, se hörähti kova äänisesti ja ampaisi laukkaan. Ei liian lujaan laukkaan, juuri sellaiseen sopivaan ja ihanan tuntuiseen. Se tuntui tänään erityisen hienolta, jopa maagiselta. Hetken aikaa pystyin kuvitella meidät kauniiseen satumetsään. Kuvitelman rikkoi puheen sorina, jonka olimme saavuttaneet Masan saatua muut kiinni. Uuden kivisillan ylitys oli jännittävää, tai siis lähinnä minulle, koska jännitän aina vähän siltoja. Masa suoriutui tosin upeasti minun jännityksestä huolimatta. Kun olimme hetken seikkailleet saarella, pääsimme Loviisan pullamehukahveille, nam! Rakastan Loviisan pullia ja mehua. Masa sai syödä lumen alta pilkistävää ruohoa ja minä makustelin sen selässä melkein makoillen mehua ja voisilmä pullaa. Ihanan rauhan rikkoo Marcin ja Antonion mekastavat työkoneet. Masa luimistaa niille heti, kun se näkee ne. Viime kerrasta onkin aikaa... ei siis oikeasti, siitä on aika vähän aikaa. Sitten palasimme tallille samaa reittiä. Hoidin Masan kunnolla, ruokin ja palautin tarhaansa. Sitten menin katselemaan millainen meno alkaa paraatin jatkoilla.... Kuvat:
|
|
|
Post by valoo on Apr 17, 2021 12:32:04 GMT
Tarinakollaasi Sääilmiöitä Kevät on saapunut, ihanaa lumet sulavat. Vai onko se sittenkään niin ihanaa. Kaikkialla on märkää ja vettäkin sataa kokoajan, ellei tule sitten räntää tai rakeita . Masan kanssa on mukava maastoilla tähän aikaan, kun meistä molemmista huomaa kuinka paljon nautitaan tästä sääilmiöstä. Varsinkin kun on vielä vähän painostava ilma muutenkin. Ehkä kuva kertoo loput tästä tarinasta. Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.... Pikaeventit Pikaeventteihin osallistuin taannoin parilla kuvalla. Ensimmäinen kertoo päivästä, jona Masaa kiinnosti juomapullo, jonka olin vahingossa jättänyt auki ja satulahuopa oli siinä leikissä kastunut litimäräksi karvasatulasta puhumattakaan... Toinen taas maastosta jolla olin, juuri nämä mainitsemani sääilmiöt olivat juuri väistymässä, oli lämmin ja aurinkokin paistoi. Nähtiin orin kanssa perhonenkin. Sitten ohitsemme juoksi jänis, jonka perässä meni koira. Masa hämmästyi ja nousi pystyyn. Minä tipahdin lätäkköön
|
|
|
Post by valoo on Apr 17, 2021 12:37:02 GMT
Mulla ja kaverillani instagram, jonne tulee Masasta kuvia @danielsusi_vr
|
|
|
Post by valoo on Jun 19, 2021 22:41:53 GMT
Viime kerrasta tuntuu olevan aikaaOlen puuhaillut Masan kanssa kaikenlaista tavallista viimeaikoina, en ole jaksanut tai viitsinyt kirjoitella. Sitten kesäloma alkoi kiireineen (täh kuka on kiireinen kesällä, no minä T_T). Tuttavani Susikin saapui Baffneriin ostettuaan erikoisen Jere varsan. Onneksi kiireet liittyivät alkukesään ja nyt olen taas puuhaillut melkein päivittäin Masan kanssa, joka päivä vain ehdi kirjoitella! Mutta kerron seuraavaksi mieleenpainuvimmasta päivästä tänä kesänä tähän asti! Oli tavallinen kesäpäivä, aurinko paistoi, muttei aivan pilvettömältä taivaalta. Riisuin pitkähihaisen saavuttuani tallille, sillä oli todella todella kuuma. Olin aivan hiestä märkä. Masa odottelikin jo laitumella korvat hörössä, se on oppinut pitämään yhteisistä hetkistämme. Laitoin orille riimun ja narun, ja lähdin taluttamaan sitä hiljaiseen talliin. Toistaiseksi tallissa, jossa Masa asuu ei ollut muita hevosia, joten saimme olla aivan rauhassa tallin viileydessä. Tajusin, että olen vuokrannut Masaa melkein vuoden, se tuntuu ihmeelliseltä. Olen viettänyt ja kokenut niin paljon kaikkea tuon hupsun orin kanssa, vain vuodessa. Masa on opettanut minulle paljon. Herään ajatuksistani, kun Masa tökkää minua turvallaan kärsimättömän oloisena. Naurahdan ja alan harjaamaan mustaa karvaa. Annan Masan juoda ämpäristä ja sitten lähdemme maastoon taluttaen. Olemme molemmat hiukan uupuneita kuumuudesta, joten pyrimme kävelemään metsän varjossa. Pian kuitenkin poikkeamme reitiltämme houkuttelevan näköiselle niitylle. Annan Masan hetken syödä niityllä ja kiipeän itse orin selkään kiveltä. Sen tumma karva on melkein polttavan kuuma auringosta johtuen. Masa nautiskelee vihreästä ja minä asetun makaamaan ja katselemaan pilviä. Olemme vain siinä, pitkänkin tovin. Sitten tajuan, etten ole rasvannut ihoani aurinkorasvalla, joten pitäisi varmaankin kiiruhtaa varjoon ellen halua palaa. Otan Masan takaisin narun päähän, kun olen laskeutunut varovasti sen selästä maahan. Kipitämme varjoon ja jatkamme metsäreitille. Linnut sirkuttelevat ja metsä tuntuu eloisalta. Masakin kuuntelee ympäristöä. Välillä se nappaa pari mustikan tai puolukan varpua, kun askellamme metsäpolkua, tai välillä menemme poluttomillakin reiteillä. Loppujen lopuksi päädymme Baffnerin läheiselle järvelle. Masa käy nuuhkimassa järven pintaa. Hetkessä ori on jalkoja myöten vedessä ja vetänyt minut mukaan! En mahda orille mitään, jos se haluaa pulahtaa, niin pulahtakoon (siitä se ei ainakaan lihoa, joten eri asia syömiseen verrattuna!) joten kiipeän jälleen orin selkään ennen kuin se on ehtinyt syvemmälle. Pulikoimme tovin, kunnes palaamme rantaan kuivattelemaan. Masa piehtaroi rantahiekassa, sinne meni se harjaus. Palaamme polkuja pitkin takaisin tallille, mutta päätän päästää Masan suoraa takaisin laitumelle, enkä käyttää sitä tallin kautta. Turha sitä olisi ollut harjata, kun se olisi mennyt taas piehtaroimaan laitumella! Kirjotustaito vähä ruostees kääk. :0
|
|
|
Post by valoo on Sept 25, 2021 9:22:17 GMT
Kirjotan tähä muistii et kirjotan ens kerral Masal tarinan aiheista: "Maastoretki, kuskin kännykkä tippuu ja katoaa "
"Maastoretki, kohdataan hevosvastainen naapuri "
|
|
|
Post by valoo on Dec 26, 2021 13:04:40 GMT
Jouluhaaste Osa I 10.-12.12 Saavuin tallille hyvin erilaisin tunnelmin, nimittäin joulutunnelmin. Viime syksynä on sattunut ja tapahtunut. Kerran olimme maastossa ja yhtäkkiä joku vihainen naapuri jahtasi minua ja Masaa. Meinasin kirjoittaa päiväkirjaan tapahtumista, mutta kirjoittelut jäivät kiireiden takia kesken... En voinut jatkaa kirjoitteluja myöskään jälkikäteen, mikä oli harmillista. Lisäksi Masa vaihtoi tallista pihattoon, ratkaisu josta itse nautin kovasti. Masakin saattaa pysyä vähemmän pyöreänä, kun se voi liikkua omaehtoisesti kokoajan . Niin ja minähän olen edesauttanut sen omaehtoista liikuntaa siten, että olen jakanut aina tallilla ollessani heinä kasan pieniksi heinä kasoiksi ympäri pihattoa. Näin ollen Masan ja sen uuden pihattokaverin on pitänyt etsiä ruokaansa. Olen myös koittanut hankkia Masalle sellaisen heinähommelin josta pitää vähän etsiä ja repiä heinää eri tavalla, Masa ei niinkään välittänyt siitä, mutta Boris sen sijaan rakastui siihen! Niin ja on se Boris kumma ori, monesti minun hengaillessani Masan kanssa, sitä on kiinnostanut kenkäni. Mikä kengissä on niin kiinnostavaa?
Mutta se siitä alustuksesta, kiirettä pitää ja niin pitää jatkossakin, sillä nyt alkanee joulusiivoukset ja koristelut. En aio raivokoristelijaksi tänäkään vuonna, sen siivoaminen olisi KAMALAA! Toisaalta nyt Masan ollessa pihatossa, olisi koristelu myös kovin erilaista. Tepastelin maneesille ja katselin koristepinoja ja sain heti idean. Eikö olisikin kovin siistiä pelleillä täällä vähän Masan kanssa, pujotella koristeissa ja sen sellaista, jooooo! Mutta ensin koristelu! Keräsin syliini ensin pitkän kimaltelevan ja tuuhean koristenauhan, sen päälle poimin palloja ja nauhan, jossa oli kulkusia. Nuo parin vuoden takaiset piparkakut olisivat kivoja, mutta Masa... Masahan iskisi niihin kiinni heti... En ota niitä, ja ne varmaan pitää pistää piiloon, kun tulen tänne Masan kanssa puuhailemaan.
Hoipertelen koristeiden kanssa pihatolle ja orit ovat heti kiinnostuneina vastassa, niin, hyvin kiinnostuneina. Masa ihmettelee, että hei ihminen, miksei sulla ole ruokaa. Boris taas katsoo hetken koristeita ja nuuhkii sitten taas, mitäpä muutakaan, kuin kenkiäni... Joo o. Tämä alkaa olla jo arkipäivää. Annan orien ensin hetken ihmetellä, sitten tepastelen pihattorakennukselle. Valitettavasti en kuitenkaan yllä rakennuksen katonreunaan, joten mietin ja pohdin kauan, miten saisin koristeet laitettua. Boris kuitenkin ilmaantuu paikalle ja keksin. En tiedä onko tämä sallittua, mutta heitän kengät jalastani maahan, tutki rauhassa Boris. Sitten kiipeän sen selkään vaivalloisesti koristepinoni kanssa ja yllän jo melkein istualteen orin selästä katon reunaan. Nousen polvilleni ja tasapainottelen rauhassa orin selässä, joka nuuhkuttelee kenkiäni, jopa sisäpuolelta. Asettelen koristenauhan katonrajaan, pujottelen kulkuset siihen ja ripustan nopeasti pallot. Sitten hyppään sukkasilteni hankeen ja otan kenkäni maasta tunkien märät jalkani sinne huolimattomasti. "Kiitos Boris. Ja anteeksi Boris, nyt joudun ottamaan kenkäni takaisin." Jutustelen orille sen katsoessa minun tunkevan jalkojani takaisin kenkiin. Masaa ei voisi enää vähempää kiinnostaa, se syö kauempana heinää juurakon päältä.
Kompuroin kaapilleni märillä jaloilla. Otan heti kengät pois ja laitan ne kuivumaan patterin kylkeen, patterin päälle laitan sukkani ja kaivan kaapistani varasukat ja tallivillasukat. Tallivillasukat? Joo just ne villasukat, jotka ovat täynnä heinää, olkea ja pinttynyttä tomua, joka ei lähde enää pesussa. Niillä voi tepastella tallissa ilman kenkiäkin jo... Kun olen saanut varpaani lämpimään, alan siivoamaan kaappiani, ensin tyhjennän sen, sitten imuroin, sitten laitan kaiken takaisin ja toivon niiden pysyvän järjestyksessä. Koska kenkäni eivät ole vielä kuivuneet, päätän samalla putsata vähän Masan omiakin varusteita. Päätän myös nostaa kaappini päälle hiihtävän joulupukin, jonka joku oli jättänyt lojumaan keskelle varustehuonetta.
Kun kenkäni olivat taas kuivuneet, riisuin villasukkani ja laitoin ne puolimärkien sukkien kanssa takaisin kaappiin ja tepastelin takaisin pihatolle, tällä kertaa mukana Masan riimu, naru ja pussissa vähän sokerittomia porkkanaherkkuja Masalle. Orit olivat taas kiinnostuneina portilla vastassa, ihan kuin eivät olisi nähneet minua koko päivänä. Sujahdin itse portista sisään ja rapsuttelin Masaa. Koitin olla kiinnittämättä huomiota Borikseen, jotta se kyllästyisi ja lähtisi pois. Olisi vaikea saada Masa ulos, jos Boris olisi tyrkyllä ja yrittäisi myös portista ulos. Laitoin Masalle pian riimun, mutta Boris ei luovuttanut. Sitten keksin, otin herkkupalan taskustani, ja näytin sitä Borikselle. Sehän innostui. Juuri kun se oli ottamassa sitä, heitin sen kauemmas pihattoon hankeen, ja niin ori ravasi perään innoissaan ja unohti portin. Lähdimme Masan kanssa jollekin hoitopaikalle, jossa harjailin sitä rauhassa. Annoin Masan hetken etsiskellä heinää ja herkkuja puuhajutusta, kun kävin välissä vielä katsastamassa maneesin, ja ne piparit myös. Piilotin piparit muiden koristeiden alle ja takaisin Masan luokse. Okei jätin myös lapun pinon päälle, että piparikoristeita näiden alla.
Talutin Masan maneesille, en tosin päästänyt sitä koristeiden takia vapaaksi. Annoin sen kuitenkin haistella löysällä riimunnarulla koristekasoja. Toki olin piparien kohdalla tiukempi, jos se meinasi alkaa kaivella koristeita, talutin sen pois. Annoin kyllä palkaksi aina herkun, jos se tuli kiltisti kanssani pois. Sitten väsäsin koristepinoista pikku radan Masalle. Ensin menimme radan siten pari kertaa, että palkkasin oria aina heti yhdestä tehtävästä suoriutuessaan. Sitten pian pystyimme jo menemään radan putkeen ja palkkasin vasta koko radan jälkeen. Se oli hauskaa, mutta pian huomasin kellon olevan jo kovin paljon, joten kävin viemässä Masan pienen lenkin kautta takaisin pihattoon, siivosin jälkeni maneesissa ja tallilla, sekä hoitopaikalla ja kiiruhdin seuraavalle etapilleni tallilta.
|
|
|
Post by valoo on Dec 26, 2021 14:23:42 GMT
Jouluhaaste Osa II 13. -16.12 Aamupäivä Päätin tulla jo aamusta tallille, viimeksi meni niin nopeasti niin myöhälle, että parempi kai näin. Keli oli hyvä niin kuin muinakin päivinä, joina olen tallilla ollut. Pakkasta -13 astetta eikä tuultakaan viilentämässä ilmaa, mahtavaa. Välillä puiden oksilta tipahteli lumipöllyjä pulskien peipposten hyppiessä oksilla. Joku Baffnerissa on ruokkinut lintuja hyvin. Ennen kuin aion mennä taas orien riepoteltavaksi, päätän katsella ja ihastella maisemia. Kauas en kerkeä, kun törmäänkin kaimaani Danieliin. Dan pyytää minua pitelemään Bennya hetkeksi. Dan lähtee kipaisemaan puhelimensa valkkatallista ja minä yritän kestää puheliaan Bennyn tuon ajan. Jooh. No kai tähän tottuu. Dan tuli takaisin ja minä kuoppasin idean maisemien ihailusta, joten tepastelin pihatolle, jossa yllättäen orit ovatkin lepäilemässä, eivätkä innokkaina portilla. Käyn moikkaamassa Masaa, rapsuttelen sitä hetken, kunnes se nousee pystyyn. En laita orille edes riimua, sillä päätän hemmotella ja harjailla oria sen omassa pihatossa (vapaa valintainen tarha XD). Puolilta päivin Loviisa käppäilee pihaton ohi ja kutsuu minut, sekä Masan? ruokailemaan Lucasin ranchille. Mahani on ainakin sitä mieltä, että ruoka kelpaa! Loviisa näkee, että olen pakkasessa ilman ulkohousuja huonoilla kengillä ja alkaa paasaamaan nykynuorison pukeutumisesta. Naurahdan naisen paasaamiselle. Paasaaminen jatkuu perunalaatikkoon ja puhelimella oloon, minä vain nyökyttelen vastauksena ja mietin pitäisikö Loviisalle tekaista perunalaatikko joululahjaksi, hehhe... Loviisa kuitenkin jatkaa vielä tiluksien eläimiin, niiden tyytyväisyyteen, osaavaan henkilökuntaan ja heidän harmoniaansa sekä nautinnolliseen ja rauhalliseen jouluun tilalla. Minulle tulee otettu olo. Lähdemme pian kohti Lucasin ranchia, matkalla törmäämme niin kavioeläinten jälkiin, kuin lehmienkin jälkiin, lisäksi oli koiran tassun jälkiä ja... ohno, ovatko nuo suden jälkiä... . Huomautan jäljistä Loviisalle ja hän katsoo niitä tarkkaan. Sudempa hyvinkin, Loviisakin varmistaa asian, pitää varmaan kertoa Lucasille, kuin laittaa myös viestiä Oliverille. Sovimme Loviisan kanssa, että hän kertoo Lucasille ja minä laitan Oliverille viestiä, kun kerkeän. Ruoka oli hyvää, ja kiitin Loviisaa siitä. Teimme Masan kanssa pienen lenkin Lucasin tilan lähellä sijaitsevalla järvellä, joskin olimme varovaisia susien varalta. Palautin Masan pihattoon, jossa Boris hirnahtaa iloisesti ystävänsä paluusta. Saan heti Kieranilta viestiä. ”Mayday, mayday! Kateryn putosi Bonnielta maastossa ja nyt tuli lähtö ensiapuun, joten Rico tulisi liikuttaa. Kuulin, että olet tallilla, voisitkohan hoitaa homman? Tyyli vapaa. -K" Ja minulla ei ollut mitään hajua, kuka on Rico. Vastasin Kieranille silti myöntävästi. Olin joskus kuullut puhuttavan tuosta hevosesta, mutta jooh. Lähdin sitten etsimään kyseistä hevosta. Tyyli oli vapaa, enkä tiennyt hevosesta kauheasti, joten olin epävarma siitä, mitä pitäisi tehdä. Rico löytyikin kotopuolen tallista, joten ei auttanut muuta, kuin tutustua nopean harjaus session aikana. Tyyppi vaikutti vaativalta, joten laitoin sen riimuun ja talutin kentälle. Aioin antaa sen päästellä, mutta oria ei huvittanut. Se tuntui katsovan sanoen: "Parempaanko et pysty?" Yritin juoksuttaa oria, mutta sitä ei kiinnostanut pätkääkään. Sitten koitin kiivetä selkään ja sehän lähti kyydittämään minua pitkin poikin kenttää miten huvitti. Kuitenkin, kun sain itseni koottua ja laitettua kunnon ratsastusasentoon, pitäen vain harjasta kiinni, ori hiljeni ja hetken aikaa se askelsi niin, että tuntui lentävän. Hetken aikaa tuntui, että oltaisiin vain lennetty. Sitten se lopetti, meni ihan tavallisesti, ravattiin pari kierrosta suuntaan jos toiseenkin, käveltiin, tulin alas ja odotin, että se olisi vielä päästellyt, mutta ei sitä taaskaan huvittanut. Mietin pitkään riittikö tuo liikutukseksi. Koitin taluttaa Ricoa maastoon, mutta ei se halunnut tulla mukaani, joten luovutin ja vein sen takaisin talliin. Loppu päivästä vielä kirjoitin Oliverille viestiä suden jäljistä, ja kerroin että niitä oli lähimetsissäkin jonkin verran, mutten Masan kanssa törmännyt sellaiseen järvellä. Tuskinpa sellainen hevosen kimppuun, mutta Baffnerissa kun on noita muitakin eläimiä... Toivottavasti oli käynyt vain vierailulla.
|
|
|
Post by valoo on Mar 3, 2022 11:59:44 GMT
Sirkusta... (27.02.2022) Oli kaunis päivä Baffner Estaten tontilla. Nimen omaan oli. Harjailin Masaa sen pihattotarhassa ja tallilla pyöri melko tavallinen talliarki. Sitten talliporukan keskusteluryhmään pirahti ääniviesti Oliverilta: ”Jooh, noniin, eli nyt tarvittaisiin kaikki mahdolliset apukädet tallille pitämään vieraat eläimet kurissa ja saada omat hevoset vuokratalliin turvaan, kunnes seeprat ja aasit on saatu tiluksilta pois…” Pohdin hetken, että niin mitkä seeprat ja aasit!? Eksoottista.. Ei auttanut muu, kuin irrottaa Masa hoitopaikalta ja hypätä selkään, sitten lähdimme ravaten kohti tapahtuma paikkaa. Tosin ensin piti hienosti trailin omaisesti päästä portista ulos ilman, että Masan ihmeellinen tarhakaveri ei olisi päässyt samalla ovenavauksella ulos! Tapaamispaikalla oli muutamia tallilaisia satunnaisine ratsuineen, kuten Sabina oli päätynyt paikalle Markon kanssa. Oliver selitti nopeasti mitä oli tapahtunut, eli joku kiertävän sirkuksen rekka oli kaatunut ja eläimet karanneet ja tulleet Baffnerin laitumille. Ohjelmassa oli niin saada tallin omat hevoset kiinni, kuin vierailijatkin. Sabina ja Marko suuntasivatkin pian tammojen perään, itse katselin ensin vähän ympärilleni ja nappasin sitten lasson. En ollut ainut joka ilmaantui paikalle vain riimulla, Kierankin oli näyttänyt tulleen aika kiireellisesti Monan kanssa. Sitten lähdin matkaan, toki siinä kohtaa tuli ajatelleeksi uudelleen: Miksi lasso, enhän osaa edes lassota... Vai olinko ottamassa jotain muuta, mutta lasso osui vain käteen? Ken tietää.. Ensiksi pitkällisen ratsastuksen ja ajon seurauksena vierailijat saatiin laitumen nurkkaan. Siinä ehti helpotuksesta huokaista, kun sitten seeprat ja aasiori päättivätkin vetää langoista läpi ja kohti Baffnerin tiluksia, jeee... Tietenkin lähdimme muutaman ratsukon voimin perään. Kuulin jonkun huutavan jotain, oliko se Oliver? Vai kenties Kieran? Ei hajuakaan, ja huudostakaan ei saanut selvää. Olimme Masan kanssa nimittäin ihan ensimmäisinä ja tuuli vain ujelsi korvissani. Olimme seepraoriin perässä, ja se ei tykännyt siitä, joten seepraori pukitteli usein suuntaamme, yritin kerran lassota sitä, mutta ei onnistunut. Sitten lähempänä tallia vauhti oli jo hidastunut, ja Kieran huusi uudelleen asiansa: Ajakaa ne kotopuolen kentälle! Kieran blokkasikin niiden tietä oikealta ja Oliver vasemmalta, ja meidän muiden tehtävä oli vain ajaa ne kentälle, kyllä tästä selvittäisiin! No sitten jahdattavat hajaantuivat, ihan kuin tämä ei olisi ollut jo tarpeeksi vaikeaa. Jatkoimme Masan kanssa seepraoriin perässä. Koitin jälleen lassota sitä, mutta turhaan. Seepra tykkäsi pukitella, mutta onneksi Masa osasi olla varovainen. Sitten seepra veti kiitolaukalla muiden perään kentälle, ja menimme tietenkin perässä. Kun porukka oli kentällä kiikissä, Masa vetikin portille äkkipysähdyksen asian huomatessaan ja itse tipahdin selästä. Masa ihmetteli ihan hauskasti tipahtamistani, mutta sainkin noustessani huomata, että onnistuin venäyttämään vasemman ranteeni...
|
|
|
Post by valoo on Mar 3, 2022 12:35:03 GMT
Myrsky valtaa Baffnerin
Olin taas Baffnerissa auttamassa, nimittäin sirkushärdelli ei ollut tarpeeksi. Nyt alkoi lumimyräkkäkin.
Teemme auttajien kesken suunnitelmaa päivän ohjelmasta, ensin hevoset laitumilta, ne ovat kauimmaisina ja tiedettävästi viimepäivinä lähialueilla on vieraillut muitakin kuin sirkuseläimet, nimittäin susia.. Olisi siis viisainta aloittaa kauimmaisista laitumista, ja edetä kohti tallialueen tarhoja, pihatoissakin eläimillä olisi jonkin verran suojaa, toisin kuin laitumilla olevilla. Susien takia kukaan ei lähtisi yksin, joten lähden matkaan Arthurin kanssa. En tunne tätä kovin hyvin, mutta koitan välillä rupatella jotain. Sen tiesin, että Arthur on yleensä aika huolettoman oloinen tyyppi, jota mikään ei järkytä, mutta nyt ehkä tuon katseessa saattoi vilahtaa ajoittain tietynlainen epävarmuus tilannetta kohtaan. En ole kuitenkaan varma, koska en tunne häntä. Itse ainakin olen aika peloissani tilanteesta, ei kovin usein tällaisia myrskyjä tule koettua!
Saimme Arthurin kanssa monta hevosta laitumilta turvaan ja sain tuon kanssa jopa jotain juteltuakin hakujen aikana. Nyt laskujen mukaan melkein kaikki laitumella olevat oli haettu ja viimeiset parit olivat lähteneet hakemaan viimeisiä hevosia. Nyt voisi siis hakea hevosia myös tarhoista ja pihatoista, tiemme Arthurin kanssa siis eroavat nyt. Käyn hakemassa ensin sellaisia hevosia, joiden tiedän kestävän huonommin tällaista säätä, kuin Masa, mutta riennän orin pihattoon pikimmiten. Tuuli on kova, enkä lumisateen seasta meinaa nähdä mustaa oria, vaikka luulisi sen näkyvän valkeassa hangessa. Pian kuitenkin orin tarhakaveri tuuppaa minua takaraivoon, jota säikähdän kovasti! Rapsutan oria, onneksi olin ottanut molempien riimut mukaan, joskin vain yhden narun. Boriksella on jotain asiaa, se selkeästi haluaa minut mukaansa. Tarrasin puoliverisen harjaan, ja tepastelemme yhdessä pihaton nurkkaan. Masa löytyikin sieltä, se oli löytänyt suojaa eräästä puusta. Laitan mustalle oriille riimun sen kaulalle, ja kiinnitän Borikselle riimunnarun sen riimuun, voisin kyllä taluttaa kaksi hevosta. Sitten Boris kauhistuu, sen näkee orin ilmeestä. Se repäisee itsensä irti ja juoksee pois. Katson Masaa yllättyneenä, ja se katselee metsän siimekseen luimien korviaan ja uhitellen jopa hampailla. Sitten näen itsekin. Killuva silmäpari.. Se on varmaan susi. Niistä susista on sanottu, että niillä on varmaan jokin käytöshäiriö, tappavat kuulemma huvikseenkin. Nyt pelottaa sanoin kuvaamattomasti. Pyydän Masaa tulemaan kanssani tarhan portille. Ensin se oli vähän vastahakoinen, mutta kun sudesta tuli vaikutelma, ettei se aio liikahtaakaan suuntaan jos toiseenkaan, pääsimme lähtemään. Koko matkan ajan portille Masa vilkuilee yksinäistä sutta, mutta se ei onneksi hievahdakaan. Portilta löydämme paniikinomaisen Boriksen, jonka sain kuin sainkin Masan kanssa talutettua talliin.
Tallissa hevoset saavat heinää ja huolenpitoa, olisi kuitenkin kerrottava Oliverille löydöstä. Löysinkin miehen tuota pikaa ja kerron tälle kärkkyjästä. Oliverin jo valmiiksi huolestunut ilme muuttui vielä enemmän. "Taboota ei löydetty vielä."
|
|
|
Post by valoo on Apr 10, 2022 18:21:13 GMT
Mitä Masan kanssa ollaan puuhailtu? 1. Kun aloin "puuhailemaan" Keltsin kanssa, tuli tallilla käytyä kyllä useammin, mutta Masan kanssa silti puuhailua on silti ollut vähän vähemmän, kuin normaalisti. Kyllä Masakin silti saa edelleen huomiota! Ja hei, päästiinhän me sirkushärdellin takia jopa lehteen! Cool. Masa tuntuu Keltsin jälkeen erittäin mukavalta, aina korvat hörössä vastassa, joskus hamuilemassa taskujakin, vaikka olen yrittänyt opettaa sille ettei nameja saa taskuja kaivellessa.. Mitä ollaan tehty Masan kanssa viimeaikoina? Nooh, kaikenlaista! Olen saanut kokeiltavaksi kivoja maastakäsittelytehtäviä Reubenilta, joita ollaan Masan kanssa kokeiltu enemmän tai vähemmän menestyksellä. Sitten ollaan käyty maastossa, niin maasta, kuin selästäkin, mutta enemmän maasta. Niin on mukavampi, varsinkin kylmillä ilmoilla, niin ei polvet jäädy! Niin ja olen mä joskus jopa ratsastanut Masalla maneesissa, hurjaa. Ollaan myös välillä pidetty pelkkiä hengailupäiviä, on mukavaa, kun voi vaan oleskella pihatossa. Joskus kyllä tarhakaverit haluaa osallistua hengailuun ja kaippa se on ihan ok. Tänään taas? Keltsin moikkauksen jälkeen kävin hakemassa Masan hoitopaikalle, jossa harjasin sen. Kiinnitin riimuun ohjat ja talutin Masan kentälle. Kentällä kiipesin orin selkään ja kiersimme pari kierrosta molempiin suuntiin, kunnes lähdimme käppäilemään maastoon.
|
|