|
Post by valoo on Nov 5, 2020 19:04:53 GMT
Melkein meni hermot.
haasteen kohta 17. sikaileva
Saavuin tallille iloisin mielin, taas pääsee puuhailemaan Masan kanssa. Meillä on mennyt ihan kivasti viimeaikoina, vaikka Masa välillä raahaa minua perässään kuin heinäsäkkiä. Menin moikkaamaan Masaa tarhalle ja se tuli iloisesti mua vastaan. Rapsuttelin sitä ja palasin sitten talliin siivoamaan orin karsinaa. Kun sen olin tehnyt, kävin hakemassa herran sisälle, se hiukan laiskotteli matkalla ja kävi syömässä ruohikkoa ihan väkisin. Okei, no seuraavaksi harjailua. Hoidin Masaa, se on rauhoittavaa ja mukavaa, mutta Masalla oli joku sikailupäivä ja se pyöri ja hyöri karsinassa, vaikka se yleensä on ihan paikallaan ja rauhassa. Toin sille ruokaa, josko se vaikka rauhoittuisi, niin se kaatoi ruokakipon ja ruoat levisivät pitkin poikin karsinan lattiaa, no eipäsiinä saahan ori siitä hetkeksi puuhaa, mutta ei se nyt ainakaan ole paikoillaan. Aloin vähän hermostua, joten päätin lähteä kahvioon rauhoittumaan. Kun olin rauhoittunut piirtämisen parissa hetken, palasin ja sainkin huomata, että olin vahingossa jättänyt karsinan oven raolleen ja Masa oli vienyt saappaani. Hengähdin syvään ja menin orin luokse ja pyysin saada saappaani takaisin, mutta ori heilutteli sitä innoissaan, kuin ei olisi parempaa lelua nähnytkään. Voi apua. Totesin kuitenkin ääneen, että se saa pitää saappaan väliaikaisesti, jos se pysyy paikoillaan, jotta voin harjata sen. Näin tehtiin. Seuraavaksi lähdin hakemaan juttujani toiselta puolelta tallia, mutta kesken matkan pysädyn kuullessani Masan karsinanoven avautuen pikkuhiljaa pätkittäin. Voi herranjumala, ajattelin, se on aina pysynyt rauhassa karsinassa, kun olen hakenut juttujani. Miksei se nyt meinaa pysyä. Kun uskallan kääntyä, Masa on jo puolivälisä tallin käytävää, harjapussi suussa ja harjat levällään maassa, iloisesti matkalla kohti minua. En ollut vihainen, mutta todella kyllästynyt, kun päätin sanoa ääneen ja todella tiukkaan äänensävy Masalle: Masa nyt, seis, lopeta tuo! Masa pysähtyi, kuin seinään ja laski varovasti harjapussin maahan, se katsoi minua. Henkäisin syvään ja ori käveli luokseni. Se laski päätään ja pökkäisi minua turvalla hellästi vatsaan, kuin pyytäen anteeksi. "Ei se mitään" Sanoin rauhallisena rapsuttaen orin niskaa. "Mennään siivoamaan" Jatkoin ja lähdin harjapussin luokse. Masa tuli vieressäni ja nosti harjapussin ja jatkoi ensimmäiselle harjalle, joka oli maassa ja jäi siihen seisomaan ja katselemaan. Tajusin mitä se ajoi takaa ja menin nostamaan harjan pussiin. Näin yhdessä siivosimme käytävän harjoista ja sitten Masa palasi kiltisti kanssani karsinaansa. Istahdin karsinan seinää vasten ihmeissäni tapahtuneesta. Vein orin hetken hengailun jälkeen takaisin tarhaan, ja palasin kotiin.
|
|
|
Post by valoo on Nov 5, 2020 19:16:26 GMT
Uusi sivu aukesi yhteisessä matkassamme. 30.uusi syyshaastejuttu
Seuraavan kerran kun palasin tallille, tuntui, kuin jotain olisi muuttunut. Tai tavallaan ei, Masa oli sama iloinen itsensi, minä myös. Masa oli edelleen leikkisä, vähän sikaileva ja ihana höperö papparainen. Mutta jokin meidän välillä on muuttunut. Tuntuu että yhteytemme on syventynyt ja Masa myös kunnioittaa minua enemmän. Vaikka se edelleen sikailee, se ei enää vedä minua kuin perunasäkkiä mukanaan. En oikein tiedä mitä ajattelisin, onhan se hyvä juttu, mutta tuntuu hassulta, kun se ei enää tee niin. Saattaa se välillä yrittää mennä syömään ruohoa, mutta jos en anna, se ei lähde vetämään minua sinne, vaan jatkaa rauhassa vierelläni. Olen muuten saanut Reubenilta muuten uusia kivoja harjoituksia maastakäsin työskentelyyn, jee! Kaikenlaista uutta on tullut. Tilasin myös muutaman kivan ja ei kovin kalliin jutun Masalle B) toivottavasti tulevat pian niin päästään kokeilemaan! Ainiin ja tänään, kun tätä kirjoitan, tehtiin Masan kanssa taas tosi kiva lenkki ja käytiin maastoesteradallakin. Olin ottanut pitkän narun mukaan ja Masa halusi kokeilla hypätä pari pienempää estettä sen kanssa. Juoksin siis vierellä. Se oli super hauskaa!!
Hauskaa on myös se, että kirjaimellisesti vaihtui juuri uusi sivu tässä päiväkirjassakin
|
|
|
Post by valoo on Nov 5, 2020 19:23:30 GMT
Masalle tilatut jutut tulivat! Haaste kohta 21. Lampaanvilla
Ne tulivat! Jes. Tilasin Masalle siis lampaanvilla huovan, joka itseasiassa pysyy hevosen selässä myös sellaisenaan, se ei tarvitse satulaa tai ratsastusvyötä, eikä se valu, vaikka menisi mäkessä tai vastaavaa. Enkä minä valu, vaikka menisi mäessä ja olisin lampaankarvan päällä. Vau! Sitten hankin Masalle sellaisen klikkaustreenaus jutun ja ajattelin, että voisimme opetella sen avulla muutaman uuden jutun. Sitten tilasin myös sellaisia puuhajuttuja, mihin voi laittaa hevoselle herkkuja ja hevosen pitää itse tutkimalla ja siirtelemällä puuhajuttuja, saada herkut tai ruoat sisältä. Mielestäni se on hyvä tuolle ahmattiMasalle! Lampaanvillaa tuli heti kokeiltua. Mentiin kentälle ensin ja kipusin selkään aidan päältä. (Joo?) Mentiin käyntiä, ravia ja laukkaa, molempiin suuntiin. Ja se oli juuri sellainen, kuin oli luvattu, aivan ihana! Ja pehmeäkin, Masakin tykkäsi siitä. Klikkijuttua en kokeillut tänään, mutta kun käytävällä ei ollut ketään, annoin Masan kokeilla siellä sitä herkkupulmaa. Se innosti ja motivoi selkeästi ahmattia. Onneksi se tykkäsi siitä!
|
|
|
Post by valoo on Nov 13, 2020 17:47:12 GMT
|
|
|
Post by valoo on Nov 13, 2020 17:58:36 GMT
Kaunis päivä Haaste kohta 25 laiska
Olin tavalliseen tapaani hoitanut Masan, olin varustanut sille hankkimani lampaanvilla huovan. Teimme Masan kanssa parit maastakäsittelytehtävät kentällä. Ori ei oikein jaksanut keskittyä, joten kiipesin selkään ja lähdimme maastoon. Masa oli laiskalla ja hitaalla päällä, se löntysteli rauhassa, mutta ei se oikeastaan minua haitannut, voimme me välillä mennä näinkin, ei aina tarvitse touhuta. Itseasiassa, jos Masa olisi ilmaissut, ettei olisi halunnut edes maastoon, emme olisi menneet, mutta se näytti nauttivan lönköttelystä, niin miksikäs ei. Oli kylmä ja pilvistä, tutkimme välillä metsän laitaa ja välillä kävelimme siellä täällä. Sitten Masa kääntyi ympäri ja lähdimme takaisin kohti tallia. Sitten ensimmäinen hiutale laskeutui, ja toinenkin. Lunta alkoi satamaan, aika isoinakin hiutalekasoina. Vau! Masa nosti ravin kautta laukan, ja laukkasimme vauhdikkaasti takaisin tallille, vaikka juuri olimmekin vain laiskotelleet. Hiutaleet lentelivät meitä päin ja minua hymyilytti, on niin ihanaa viettää aikaa Masan kanssa. Tallia lähestyessä Masa alkoi hidastaa, sitten jolkottelimme rauhassa tallipihalle ja lepäsimme hetken kentällä. Sitten Masa talliin hoidettavaksi ja ruokittavaksi. Oli kaunis päivä!
|
|
|
Post by valoo on Nov 13, 2020 18:08:00 GMT
Mitäh..? 29. räjähdys
Kävelin tallille, kai tavalliseen tapaani. Kiertelin tallialueella muutenvain ennenkuin menin moikkaamaan Masaa. Moikkailin muita vuokraajia, hevosen omistajia ja työntekijöitä. Katsahdin rakennusalueelle. Hetkinen, eikö se mennyt ajat sitten jo? Ajatus lähti yhtä nopeasti kuin tulikin ja jatkoin kiertelyäni. Sitten menin Masan luokse, juuri siellä missä pitääkin. Vai onko? Talutin orin talliin ja karsinaansa tallin alkupäässä. Harjailin sitä rauhassa ja ruokin sen. Sitten laitoin riimun päähän ja kävelimme ulos. Ilma oli raskasta. Sitten posahti. Rakennusalueella. Kaikenlaista lenteli ja kaikki panikoivat. Sitten kivenmurikka lensi minua päin ja... Nousen paniikissa sängystäni. Mitäh? Ai, se oli unta. Herranjumala mikä uni.
Myöhemmin tallilla naureskelin unelle niin Masan kanssa, kuin muiden tallilaistenkin. Onneksi rempassa ei koskaan oikeasti käynyt mitään räjähdystä!
|
|
|
Post by valoo on Nov 15, 2020 11:25:15 GMT
Lyhyt tarinoita osa 1 haaste 6. kohta koiranpentu
Talutin Masaa tallin pihalla. Pian meidän luokse juoksee pieni koiranpentu. Se haukkuu Masalle ja Masa laskee päänsä haistellakseen pentua. Pentu kuitenkin säikäyttää Masan ja Masa melkein nousi pystyynkin! Hurjaa . Yritin rauhoitella Masaa, sitten kuulin jonkun huhuilevan nimeä. Varmaankin pennun omistaja. Huikkaan, että täällä olisi karannut pentu, ja omistaja saapuu huolestuneena paikalle. Onneksi pentu löytyi, toteaa omistaja. Hän kysyy vielä, eihän pentu aiheuttanut harmia. Vastasin sen säikyttäneen Masaa, mutta kaikki on kuitenkin hyvin ja omistaja kiitteli avusta. Jatkoimme Masan kanssa päiväämme tavalliseen tapaan.
|
|
|
Post by valoo on Nov 15, 2020 11:29:30 GMT
Lyhyt tarinoita osa 2 haaste 10. kohta hevosenkenkä
Olimme Masan kanssa yhdessä maastossa. Kävelimme niin teillä, kuin metsissäkin. Oli hauskaa! Masakin nautti metsäkävelyistä. Hetken matkattuamme, kompastuin johonkin, ja se kolahti kiveä vasten. Hämmästyin, joten rupesin etsimään esinettä. Löysin sen, se on hevosenkenkä. Hmm, mitä se täällä keskellä metsää tekee? Eihän sulta Masa lähtenyt kenkää? Totesin ääneen. Ei ollut. Aika omituista, mutta noukin kengän taskuuni ja jatkoimme retkeämme. Mietin koko reissun, miten kenkä oli päätynyt metsään, liittyikö siihen joku mystinen tarina tai jotain? Kerroin ajatuksistani Masalle, samalla kun kävelimme, ja se kuunteli tarkkaan. Tallissa ripustin kengän Masan karsinan oveen, se näyttää kivalta siinä! :3
|
|
|
Post by valoo on Nov 15, 2020 11:51:24 GMT
Sain sorkasta haaste 5. kohta sorkka
Tallilla on ollut hieman rauhatonta siitä asti, kun Oliver joutui onnettomuuteen ja toipilaaksi. Paljon on ollut työntekijöillä hommaa ja olen itsekin yrittänyt välillä auttaa heitä pikku askareissa. Tuntuu, että kaikki, jopa hevosetkin ovat hiukan stressaantuneita, mutta en tiedä. Osa on lähtenyt ylläpitoon muualle, Masa ei tietenkään lähtenyt mihinkään, kun vuokraan sitä. Hoidin Masan ja siivosin sen karsinaa ja varusteita aika tavalliseen tyyliin. Sitten varustin sen ja olimme lähdössä kentälle. Ja juuri niin, juuri tänään jokunen lehmä on päättänyt karata aitauksesta. Onkohan kukaan edes huomannut, kun kaikki on niin kiireisiä. Kiipesin jonkun aidan päältä Masan selkään ja lähdin ravaten etsimään Lucasta. Löytäessäni Lucasin, kerroin nopeasti karanneista lehmistä ja kerron, että voin hakea ne, mutta hänen kannattaa käydä tsekkaamassa aita. Näin teemme. Lähempänä lehmiä, hyppään alas selästä, jotta olisi helpompi ajaa niitä oikeaan suuntaan, se hevosella jahtailu toimi silloin pellolla ja isojen lehmälaumojen kanssa, mutta tallipihalla, ei kiitos. Lehmät ovat vähän eri mieltä ja sekoilaevat siinä miten huvittaa, yksi jopa rupesi potkimaan ilmaa, joka säikäytti Masaa. Lehmä itseasiassa osui minuun kerran, mutta ei pahasti, mulla tuli vaan sääreen nyrkin kokoinen mustelma, ei sen pahempaa. Pian Lucasin pitkäkarvainen collie uros juoksee seuraksemme. Päästin Masasta jo irti, silloin kun se säikähti, eikä se lähtenytkään paria metriä kauemmaksi. Paimennan koiran kanssa lehmiä takaisin aitausta päin ja Lucas odotteleekin jo portilla, ei aita siis varmaan pahasti ollut hajalla sitten. Masa seuraa meitä hyvän etäisyyden päässä. Kun lehmät ovat takaisin aitauksesta, muistin saaneeni sorkasta. Lucas lähtee jatkamaan hommiaan ja minä vien Masan odottelemaan karsinaan, kun etsin jostain kylmäpussia, kun löysin sen, pidin sitä hetken mustelman kohdilla, ja palasin sitten Masan luokse. Emme kyllä enää ratsastamaan lähde, mutta mentiin sitten tekemään parit jutut kentälle ja lopuksi rentoutumis harjoitus, sitten harjailin vielä Masaa pitkään ja vein sen tarhaan lepäämään.
|
|
|
Post by valoo on Nov 29, 2020 20:50:32 GMT
Seikkailu Kohta 19 Lasipullo
Olin maastakäsin maastolenkillä Masan kanssa. Masa oli rauhallinen ja sää oli puolellamme. Rämmimme jossain pusikossa, kun jokin kilahti Masan kaviota vasten. Ihmettelin ääntä, joten menin kaivelemaan pusikoita Masan jaloista ja löysin lasipullon, jossa oli sisällä paprilappu. Avasin pullon ja katsoin lappua. Siinä oli kartta ja jokin paikka rastitettuna. Se ei ollut kaukana, parin kilometrin päässä, joten päätimme Masan kanssa lähteä sinne. Matkaa oli suurinosa hiekkatiellä, mutta välillä piti mennä peltojen ja metsienkin kautta. Paikan päällä ei näy mitään, etsin ja etsin. Sitten näen qr koodin puussa. Avaan puhelimeni qr lukijan ja avaan sivun. Sieltä avautui tekstitiedosto. Siinä oli ohjeita ja arvoitus. Hetken mietiskelyn jälkeen ehkä selvitin sen. Paikka jonne seuraavaksi piti mennä, oli aika kaukana. Kiipesin Masan selkään ja lähdimme jälleen matkaan. Maasto oli vaikeaa, mutta löysimme paikalle. Paikalla oli laatikko, kun sen avasi, laatikossa oli vain lappu, jossa luki "Hei sinä, olet mahtava!", joka lämmitti kyllä sydäntäni. Naurahdin. Lapun toisella puolella luki, että veisitkö laatikon tavaroineen, jotka löysit, tien sivuun, jotta seikkailun tekijä voi hakea ne. Näin teimme Masan kanssa. Seikkailiusta tuli hyvä mieli, mutta nyt lähdimme takaisin tallille. Se ei onneksi ollut enää niin kaukana.
|
|
|
Post by valoo on Nov 29, 2020 21:00:15 GMT
Traktori Haaste kohta 7 traktori Kävelin tallille, lämpötila oli ulkona varmaan miinuksen puoleella, koska pystyin hönkimään kylmää ilmaa (Joka on mielestäni kovin hauskaa). Masa möllötteli ulkona, loimi päällä tarhassa. Minulla ei ollut riimua, mutta riimunnaru, ja hain Masan vain sen voimin. Talutus sujui mainiosti. Tallissa otin loimen pois ja harjailin Masaa. Masa mussutteli ruokaansa. Sillä aikaa, kun Masa söi, hengailin sen luona karsinassa. Sitten hain varusteet. Ajattelin ratsastaa tänään. Varustin sekä itseni, että ratsuni ja talutin orin sitten kentälle. Teimme maastakäsin harjoitukset, kiipesin selkään ja teimme harjoituksia selästä käsin. Sitten lähdimme pellolle. Kävelimme rauhassa pellon reunaa, kunnes joku huristelee kovaa ohitsemme traktorilla. Masa hiukan säpsähtää, vetää sivuaskeleen jos toisenkin ja pysähtyy sitten. Traktori kääntyy ja tulee takaisin, kohti meitä. Ei taida olla kuskilla koje hallinnassa! Masa laukkaa äkkiä pois traktorin alta ja toivon, että se pysähtyy tai jää vaikka ojaan jumiin. Mutta emme jää ottamaan siitä selvää, vaan ravasimme suurin askelin takaisin talliin. Oli maastot kyllä tälläerää siinä..
|
|
|
Post by valoo on Nov 29, 2020 21:03:53 GMT
Kujeilija haaste 13. kohta roskapönttö Olimme tallipihalla Masan kanssa. Jätin Masan ulos, kiinni puuhun, silläaikaa kun lähdin hakemaan harjoja. En tainnut oikein keskittyä siihen, mitä ympärilläni tapahtuu, kun en kuullut edes askelia, mutta Masa oli irrottanut itsensä ja lähtenyt perääni. Huomasin sen vasta tallissa, kun Masa kömpelönä kaatoi roskapöntön ja se herätti minut ajatuksistani. Katsahdin hyvin syyttömän näköistä oria ja tämä katseli takaisin. Naurahdin, hain harjat ja palasimme orin kanssa ulos.
|
|
|
Post by valoo on Nov 29, 2020 21:11:06 GMT
Rauha Haaste 23. kohta kitara Olin ollut maastossa Masan kanssa. Olimme pysähtyneet järvelle ja katselleet sen kauniita ja rauhallisia maisemia. Lähdimme Lucasin mökin kautta tallille, paitsi, että Lucas oli mökillään vastassa, aloittamassa juuri soittoa. Kiireinen elämä tallilla on alkanut rauhoittua ja asettua. Lucasillakin on aikaa soittaa kitaraansa. Jäämme Masan kanssa kuuntelemaan hetkeksi. Itse istahdin rauhassa kuuntelemaan, mutta Masa vähän jammaili mukana. Hetken kuuntelun jälkeen palasimme tallille. Musiikki rauhoitti kovasti. Masa sai iltaruokansa tallissa, jonka jälkeen vein sen takaisin tarhaan. Saatoin kuulla Lucasin edelleen soittavan kitaraansa, kun lähdin.
Voin sanoa nyt kunnialla haasteen olevan suoritettu näin viimehetkillä XDD
|
|
|
Post by valoo on Dec 29, 2020 16:19:19 GMT
Jouluhaaste osa 1 Joulusiivouksia Näin joulukuun alussa on siivousten aika. Jee.... No ei kai voi muuta kuin aloittaa. Tulen heti ensimmäisenä joulukuun päivänä tallille, puunaan ensin Masan karsinan lattiasta kattoon. Huhhuh. Siinä vierähtikin tovi jos toinenkin. Välissä kävin mökillä hakemassa pullakahvit, ja sitten Masailin Masan kanssa kentällä hetkisen. Annoin Masan kulkea ja purkaa energiaa vapaana samalla, kun söin itse pullaani ja kahviani. Sitten teimme yhdessä pari harjoitusta maasta käsin. Sitten teimme pienen lenkin ja palautin Masan tarhaansa, kotonakin on kauheasti koulu ja joulu juttuja tehtävänä!
Pidin välipäivän ja tulin kolmantena joulukuun päivänä taas siivoamaan. Tänään olisi vuorossa Masan tarha, vaikkei se kuulunutkaan pakollisiin siivottaviin vuokraajana. Haluan vain, että Masalla olisi hyvä olla myös tarhassaan! Masalle laitoin ruuan karsinaan, jotta sille ei tulisi tylsää, lisäsin myös pieniä puuhajuttuja mitä olin orille askarrellut. Siivosin tarhan oikein kunnolla, sitten menin tarkistamaan Masan. Masa oli syönyt ruokansa ja pähkäili jo viimeistä pulmajuttua. Katselin sen touhuilua. Sitten kun se oli saanut viimeisenkin puuhan selvitettyä, teimme pienen talutuslenkin jälleen. Sitten kiirehdin taas kotiin hommailemaan omia joulukoulujuttujani.
Neljäs päivä joulukuuta palasin taas tallille. Olin tehnyt Masalle taas kasapäin pulmajuttuja, koska tänään viettäisin suurimman osan päivästä puunaamassa Masan varusteita ja omaa kaappiani, huhhuh. Niissäkin vierähti tovi, ja kävin jälleen hakemassa välipalaa mökiltä, kiitos oikeasti Loviisalle, joka jaksaa meitä näin piristää! Jatkoin puunaamista. Ollessani valmis, olin aivan väsynyt, joten ajattelin käydä vilkaisemassa, jos maneesi olisi tyhjä. Olihan se, muutkin ovat työn touhussa. Annoin Masan taas purkaa energiaa maneesissa vapaana. Se nautti siitä hetkisen, sitten oli valmista. Ylihuomenna liikuttaisin Masan ihan kunnolla.
Kuudentena päivänä tulin koristelemaan. En ole mikään super innostunut koristelusta, joten laitoin vähän tähtinauhaa Masan karsinan ylle ja jouluvaloja kaappiini. Tadaa olen valmis. Masa kuitenkin kaipaa täyttä huomiotani, joten lähdemme taluttaen piiiiitkälle maastoretkelle. Kävelimme monta kilometriä, se oli oikein mukavaa, kylmä ja raikas pakkasilma ja rauhallinen maasto maailman parhaan orin kanssa! <3
|
|
|
Post by valoo on Jan 1, 2021 15:27:44 GMT
Jouluhaaste osa 2 Toinen jouluviikko ja apukäsiä tarvitaan! 7.12 Ilmoittauduin jokaiselle päivälle loimittamaan ja liikuttamaan muitakin hevosia kuin vuokrikseni. Huhhuh, mutta nyt tallilla oikeasti tarvitaan apua. Ensimmäisenä päivänä järjestelin asian niin, että vietyäni Masan sisälle, annoin sille ruoan ja sen jälkeen lähdin loimittamaan. Loimitin heti viisi hevosta, Hessun, Hitin, Bellan, Taxin ja Peetun. Sen jälkeen menin tarkistamaan Masan tilanteen. Herrahan oli jo syönyt, joten annoin tälle taas vähän tekemistä, eli pulmajuttuja karsinaan. Sen jälkeen kävin loimittamassa vielä Morrin ja Muikun. Sitten palasin Masan luokse, annoin sen etsiä sokerittomat herkkunsa rauhassa laatikoista ja palloista, sitten laitoin orille riimun ja lähdimme kentälle tekemään maastakäsittely tehtäviä. Ne sujuivat hienosti, palkkasin Masaa ja lähdimme pienelle kävelylle taluttaen, jonka jälkeen kävin vielä liikuttamassa Hessun maastakäsin. Oli hienoa olla näinkin legendaarisen hevosen seurassa! Lopulta vielä vaihdoin Hessun loimitusta tallilla ja hoidin Masankin kuntoon. Kävin lopuksi mökillä pullakahveilla. 8.12 Koin järjestelyn sopivaksi, joten tein taas saman, Masa sisälle ja ruoka nassuun, sillä välin kävin loimittamasssa taas viisi hevosta, tällä kertaa Zippon, Markon, Muikun, Morrin ja Taxin. Tämän jälkeen kuitenkin lähdimme Masan kanssa taas kentälle, jossa teimme vähän jotain ja lähdimme sitten pidemmälle kävelylenkille. Lenkin jälkeen vein Masan jo takaisin tarhaan, mutta vein sille tarhaan taas pulmajuttuja, jotta sillä olisi vähän tekemistä. Sen jälkeen kävin loimittamassa Hessun ja Hitin. Tämän jälkeen kävin kävelyttämässä myös Morrin maastossa. 9.12 Taas sama juttu Masalle ruoka naamaan karsinassa XDD. Ja viiden hevosen loimitus, tällä kertaa loimet saivat Hessu, Bella, Taxi, Morri ja Zippo. Sitten lähdin Masan kanssa pitkälle maastolenkille ratsain. Nautimme kylmästä ilmasta ja rauhallisista maastoista. Ihanaa. Tallilla kuitenkin työt kutsuivat. Palatessamme hoidin Masan hyvin ja vein sen takaisin tarhaan. Kävin lepäämässä mökillä jälleen pullakahveilla jonka jälkeen kävin loimittamassa vielä Muikun ja Markon. Sitten jostain syystä ajattelin, että olisi hyvä idea liikuttaa Keltsi. Jokin Keltsissä kiehtoo. Selkään en edes yritä, mutta jo minut nähdessään Keltsi vähän mulkaisee. Noniin ehkä saisin sille edes riimun päähän. Niin sainkin, vartin jälkeen. Sitten kun yritin saada tamman kentälle, siinäkin meni puolituntia. Huhhuh. Yritin saada tehtyä tehtäviä, jotka olivat auttaneet Masan kanssa. Keltsiä ei oikein kiinnostanut. Päästin sen lopulta vapaaksi kentälle, ajattelin, että se ottaisi siitä ilon irti niinkuin Masa, mutta ei. Tamma vain möllötti. Mietin pulmajuttua, mutta se ei välttämättä auttaisi ylipainon kanssa, joten en tiedä saisinko edes. Keksin sitten toisenlaisen idean. Hain Masankin kentälle, ja kerroin sille, että Keltsiin pitäisi saada vähän liikettä. Juoksentelin ensin Masan vierellä kentällä, samalla, kun Keltsi vain möllötti keskellä. Sitten Masa kävi vähän uhkailemassa, tai ei se varsinaisesti uhkaillut, noin kai korkea-arvoisemmat hevoset siirtävät alempiarvoisempia laumassa. Keltsi väistää, muttei liiku sen enempää. "Apua en käsitä, miksi halusin liikuttaa Keltsin", panikoin kentällä kun vuokrikseni Masa yrittää ajaa ylipainoista tammaa liikkeelle. "Tästä tuli kamala sekasotku", mumisen itsekseni. Masakin luovuttaa ja tulee luokseni, annan sille pikku palkkion ja se nautiskelee siitä. Johan Keltsikin innostui kun näki, että Masa sai jotain. Se tulee luokseni korvat luimussa, yrittää ajaa Masan pois ja jotenkin näyttää toiveikkaalta herkun suhteen. Ajattelen, että ehkä se voisi pienen liikunnan jälkeen saada yhden herkun, kun Masalle hankkimani herkut ovat sokerittomia. "Keltsi, jos sovitaan niin, että sä liikut meidän kanssa kenttää ympäri, muutaman kierroksen, saat yhden herkun myös!" Totean ääneen, ihan kuin Keltsi ymmärtäisi. Ja niin se puuskahtaa turhautuneena ihan kuin olisi oikeastikin ymmärtänyt. Annan Masan lähteä edellä, ori saa määrätä vauhdin. Kuulen takanani liikettä, joten vilkaisen nopeasti, siellä se Keltsi löntystää perässä. Se heti luimistaa, kun vilkaisen sitä, joten käännän katseeni takaisin eteenpäin. Kävelemme pari kierrosta, sitten Masa nostaa ravin, joten alan hölkkäämään perässä. Keltsi ei ilahtunut ajatuksesta, mutta sekin nostaa hyvin raskaan ja hitaan ravin. Noh ravaahan se kuitenkin. Ravaamme hetken kenttää ympäri suuntaan jos toiseenkin ja sitten Masa pysähtyy ja katsahtaa kysyvästi, ihan kuin haluaisi tietää, että riittikö jo. Oli kyllä niin hankala iltapäivä, joten totean sen riittävän. Annan Masalle toisen palkkion ja pikku palkkion Keltsillekkin. Se näytti jopa sekunnin murto-osan tyytyväiseltä, jonka jälkeen taas murjottavalta. Vein Masan takaisin tarhaan ja menin seuraavakis hoitamaan Keltsin sellaiseen kuntoon, että voin lähteä tallilta. Huhhuh, mikä päivä. 10.12 Tällä kertaa kävin alkajaisiksi loimittamassa 3 hevosta. Hessun, Hitin ja Morrin. Sitten kävin hakemassa Masan sisälle ja annoin ruoan karsinaan. Siinä välissä kävin taluttamassa Muikun ja sen jälkeen vielä Markonkin. (Jos mitenkään pysyin laskuissa niin nyt on lunastettu kaikki tähänastiset loimitukset XDD). Sitten kävin antamassa Masalle taas puuhaa, jonka aikana kävin hakemassa pullakahvit, jotka nautin Masan seurassa. Tämän jälkeen kävimme Masan kanssa pienellä maastolenkillä taluttaen. Nyt en halunnut liikaa ylimääräistä ohjelmaa, eilinen Keltsisotku painaa vieläkin mielessä. 11.12 Tulin pieneen flunssaan, joten minun oli pakko laittaa Oliverille viestiä, että olen tänään ja huomenna poissa. 12.12 Lepoa, vaikken ollutkaan enää niin pahasti kipeä. 13.12 Sunnuntai, ja terve kuin pukki! Kiiruhdin jälleen tallille, nyt olisi Masa liikutettavan, kun sitä ei ole kukaan kahteen päivään liikuttanut yhtään, sekä muitakin hevosia loimitettavana ja liikutettavana. Ei auta hidastella, joten kävin taas tuttuun tapaan hakemassa Masan ja antamassa sille ruoan, loimittamassa viisi hevosta, tällä kertaa Hitti, Bella, Taxi, Morri ja Marko. Minulla ei ollut paljoa aikaa, joten ajattelin, että olisi hyvä idea kävelyttää kaksi yhdellä kerralla. Hoidin ensin Masan, sitten kävin moikkaamassa Dtä, sitäkin yritin hoitaa, mutta se oli aika häslä ja malttamaton, joten luovutin hetken jälkeen, ajattelin, että kyllä se voisi narun päässä kävellä vaikkei sitä kunnolla ole harjattukaan. Otin Dn. pihalle, sidoin sen paaluun, hain Masan ja otin molempien narut eri käsiini. Ja maasto alkaisi. Huomasin aika nopeasti, että D oli paljon energisempi, kuin Masa ja sen, että välillä orit halusivat tutkia aivan eri suunnista ja olin aivan ongelmissa taas, kun en voinut revetä kahtia. Lopulta heitin Masan riimunnarun sen selän päälle ja menin Dn, mukana. Luotan Masaan sen verran, ettei se lähde minnekään liian kauas. Eikä se mennytkään. Sitten kun jatkoimme matkaa, Masa kulki edellämme ja D vieressäni narun päässä. Näin lenkki sujui paljon hienommin. Välillä Masa vähän kiusasi ja lähti ravaamaan suurin askelin, emmekä Dn kanssa ehtineet aina ihan mukaan, mutta Masa aina pysähteli odottamaan meitä. D ei selvästi välillä pitänyt yhtään siitä, että joutui mustan herran takana kulkemaan. Johan ori innostui kuitenkin, kun käännyimme aika pian takaisin (Emme olleet edes kaukana tallista) ja nyt Masa olikin meidän perässä. Tallille päästiin ongelmitta ja hoidin niin Masan kun yritin Hoitaa Dtäkin, jonka jälkeen kävin jälleen mökillä pullakahveilla ja lähdin kotiin.
|
|